Kuvapläjäys

Herra Karismaattinen

Eikä se ole enää niin hajavarpainen kuin viime kesänä! Vaikka kapea vielä onkin.

Ennen tätä tilannetta tuumasimme ystäväni kanssa, että nyt kun ne hyppäisivät yhtä aikaa tuon kaatuneen puun yli... Ja nehän hyppäsivät! :D

Satuponi ravaa auringonlaskuun!

16.2. oli ensimmäinen kerta kun kävimme Hyvinkään koirauimalassa. Tämän jälkeen olemme käyneet sielä kerran viikossa. Huippu mukava liikuntamuoto, hellävarainen ja tehokas. Jospa tuo rinta lähtisi vähän leviämään tuosta!

Tein unelmastani totta. Myin papalta perityn vanhan Fordin, neuvottelin itselleni lainan ja kävin ostamassa Tampereelta Toyota Yaris Verson vuosimallia -03, dieselroottorilla varustetun pikkupakun. Veräjäsysteemiä tuohon valmistetaan parhaillaan. Ja huomatkaa päheä tarra, jonka tilasin Rauhanranta.comista.

Hukkakin haluaisi ajaa...

Niin kovin charmantti. <3

Mainoskatko

Kaikki kykenevät käyvät tykkäämässä Hukan barffi-kokemuskirjoitusjutusta Muschin sivuilla! Tekstin lopussa on Facebookin like-nappula, klik klik vaan! > Klik <

Ps. Huomenna kuvasaastetta tiedossa!

Hyvä paha kuonopanta?

Kuonopanta on varmaan monelle tuttu vempele. Meilläkin on sellainen, on ollut kaksinkin kappalein, jota käytän jokusen kerran vuodessa. Kuonopantahan muistuttaa hevosen riimua ja toimii myös samalla tavalla. Isoa ja vahvaa koiraa on helpompi hallita päästä ja sama pätee hevosiin. Kuvittelepa itsesi taluttamassa hevosta längistä, jotka ovat sen työvälineet. Sama teoria pätee koiriin, useimmille koirille valjaat ovat ne työvälineet.

Sain kerran noottia siitä, että käytän koirallani kuonopantaa. Kuonopanta on vaarallinen, sitä tulisi käyttää vain lyhyitä pätkiä koulutustilanteissa, sillä saa aikaan vakavia vammoja sekä epilepsiaa. Lisäksi se on kamalaa, kuinka ihmiset vain riuhtovat hihnasta kuonopantaa käytettäessä, kertoi toinen henkilö. Minua kehotettiin käyttämään valjaita ja kietomaan hihna itseni ympärille, mikäli koiralla on taipumusta vetämiseen. Nyt hetkonen.

Tarkoittaako kuonopannan käyttäminen automaattisesti sitä, että hihnasta riuhdotaan ja kiskotaan? Mistä tulee oletus, että minä teen niin? Sekö on sitten terveellistä, että koira tempoilee joka suuntaan kieli sinisenä samalla hajoittaen ulkoiluttajansa käden, mahdollisesti jopa kaatamalla kumoon? Entäs ne valjaat sitten. Ne ovat meidänkin työvälineemme. Niiden kanssa saa ja pitää vetää. In my human opinion, on paljon terveellisempää ottaa tilanne haltuun pienellä korjausliikkeellä kuin päinvastaisella riuhtomisella ja nykimisellä. 

Hukan kanssa käytimme kuonopantaa eniten sen ollessa kuuden seitsemän kuukauden ikäinen. Hukka oli silloin aivan kamala varhaisteininen kakkiainen, joka saattoi lainkaan varoittamatta rynnätä liukkaalla alustalla ojaan, kinoksiin, ruveta roikkumaan hihassa ja ynnä muuta totaalista perseilyä. Otin avukseni riimun, kuonopannan, ja tavoitteeksi saada hihnalenkeistä hillittyjä ilman minkäänlaisia säntäilyjä ja hyökkimisiä ojiin. Kuonopanta käytämme edelleen silloin tällöin, esimerkiksi koiratapahtumissa tai kun oma ranteeni on sökönä.

En väitä, etteikö kuonopannalla voisi saada vääränlaisella käytöllä aikaan niskavammoja taikka sitten sitä epilepsiaa, mutta aika rankalla kädellä sitä saa käyttää siinä vaiheessa. Minusta kuonopanta on yksi järkevimmistä keksinnöistä mitä on olemassa.

Hukka-poni riimunsa kanssa ihmettelemässä variksia aika lailla vuosi sitten.

Sapuskaa

Meillä barffataan. Aluksi mielsin barffauksen kamalan vaikeaksi rakettitieteeksi, että koirani vääntyy takuuvarmasti kieroon, että se on järjettömän kallista.

Hukka on saanut raakaa lihaa pienestä pitäen pienissä määrissä. Kuulin 50:50 ruokintamallista ja ajattelin kokeilla sitä. Näihin aikoihin ystäväni siirtyi koiriensa kanssa nappulasta barffille. Useista suositteluista ja aiheesta luettuani päätin siirtää Hukan barffille nappulasäkkien loputtua.

Netissä pyörii useita toisistaan hieman eroavia peruspohjia barffille. Esimerkkinä aikuisen koiran barffauksen suhteista on 60-70% lihaisia luita, loput lihaa, sisäelimiä, kalaa ja mahdollisesti myös vihanneksista. Vaikka lihaisista luista puhuttaessa tarkoitetaan luita joissa on 50:50 lihaa ja luuta, on tuo 60-70% minusta älytön määrä. Toki on yksilökohtaista kuinka koira pystyy luut sulattamaan, mutta tuolla luumäärällä minulla olisi koko ajan vatsa kovalla oleva koira. 

Hukka syö alle puolet lihaisia luita, loput koostuvat lihasta, sisäelimistä ja lisukkeista kuten merilevästä, kananmunasta, hapanmaitotuotteista ja öljyistä. Hukalla ei ole ollut tarvetta käyttää kasvismössöjä vaikka se saakin sitä silloin tällöin valmiista liha-ateriapötköistä. Pääasiassa ainoa vihreä mitä Hukka saa, on merilevä sekä Easy Green-jauhe. Hukka on barffissa aika lailla kaikkiruokainen, muttan sen suuret inhokit ovat kala ja maksa. Naudanmaha on sen suurta herkkua pellavaöljyn kanssa. Pääasiassa pakastimestamme löytyy nauta-sikajauhelihaa, broilerin jauhelihaa, kalkkunan reisipaloja, naudanmahaa, sisäelinseoksia, siipiä, koipia, selkärankaa, kylkiluita ja rustoja. Jääkaapista löytyy lohiöljyä, pellavaöljyä ja kananmunia. Kuiva-aineosastolta merilevää, Easy Greenia ja kananmunankuorijauhetta. 

Sen lisäksi, että tiedän tarkalleen mitä koirani syö, barffaus on myös hauskaa. Tai sitten olen vain ihan pimeä. Minusta on kivaa kaivaa pakastinta ja miettiä, että mitä Hukka syö seuraavana päivänä. Barffaus ei oikeasti ole edes niin kallista mitä ihmiset väittävät. En ole tarkkaan laskenut että paljonko Hukan ruokintaan menee kuukaudessa, mutta arvioisin kuukausikustannusten olevan alle 50 euroa.

Pääasiassa ostan ruuat Kennelrehulta. Kohtuulliset kilohinnat ja laaja valikoima. Melkein naapurissamme on Murren Murkina, josta haen spesiaalimpaa sapuskaa, kuten sisäelinseoksia ja tarjoustuotteita. Murre on vaarallinen paikka. Otanpa tuota, tuota voisi kokeilla, noita sekoituksia jokaista yksi ja ja ja... Oho sinne meni kolme kymppiä.

+ Barffauksella tiedän tasan tarkkaan mitä koirani syö
+ Se on sekä koiran aktivoimista aikaa vievillä luilla että omistajan aktivoimista pohtiessa tulevia ostos- ja ruokalistoja
+ "Luu päivässä pitää hammaslääkärin loitolla", eli ei hammaskiveä.
+ Ulosteen määrä on hyvin pientä. Näillä kakkamäärillä voisi luulla että omistan pikkukoiran enkä melkein 70 cm korkeaa ja 35 kg painavaa paimenkoiraa. Uloste ei myöskään haise melkein miltään

- Hävikki. Hukka saattaa sopivista ruoka-annoksista huolimatta jättää aterian tai pari väliin. Inhokkiruokien kanssa se saattaa paastota useammankin päivän, jolloin ruoka saattaa mennä jo huonoksi
- Hajuhaitat. Naudanmaha haisee jäätävän pahalta, samoin useimmat sisäelimet ja jääkaappiin syövereihin unohtuneet sapuskat.
- Sotkuisuus. Hukka syö "klöntit", eli lihan palat ja lihaisat luut lattialla ja jättää jälkeensä veri- ja nesteläikkiä. Onneksi muovimatto on helppo siivota.
- Ruokkiminen reissussa. Kuivaliha on jäätävän kallista, joten mikäli ei ole mahdollisuutta pakastimeen, reissussa mennään nappula ja joillakin lihoilla. Onneksi Hukalla ei ole mitään yliherkkyyksiä nappuloiden ainesosista, joten melkein mikä vaan uppoaa. Ainoa vaan, että nappulalla kakkaa tulee enemmän ja se haisee pahemmalta.

Risuparralle kaveri.

Alusta asti on ollut selvää, että Hukka tulee saamaan lajitoverin jossain vaiheessa. Sitten kun se on oikeasti aikuinen ja picardiksi järkevä koira. Itse olen aikeissani palata vielä jossain vaiheessa koulun penkille, joten ainakaan pariin kolmeen vuoteen ei tarvitse päättää tai valita yhtään mitään. Mutta olisihan se ihan järkevää edes hieman suunnitella ja pohtia etukäteen, ihan hieman vain?

Mulla on muutama must have-rotu, jotka tulevat varmasti olemaan jossain vaiheessa elämässäni. Picardi on suosikkiroduistani ehdoton numero yksi, se ei liene epäselvää kenellekään. Pidän myös muista paimenkoirista, kuten belgeistä ja briardeista. Myös muutamat terrierit iskevät ja kovaa. Luontevamman oloista olisi, että piksulla on kaverina piksu. Tai ainakin toinen paimen. Mutta sitten hiipii mieleen aina vähän väliä se borzoi.

Kuva Dog Breed Info Center

 Borzoihin ihastuin Porvoon koiranäyttelyssä, olisikohan vuosi ollut 2004. Tuo aristokraattinen, ylväs, arvonsa tuneva koira vaikuttavalla ulkonäöllä varustettuna on kuin unelma. Borzoijuttuja netistä ja kirjoista selanneena olen aivan varma siitä, että tuollainen upeus meille vielä joku päivä asettuu. En ole vielä aivan varma siitä, että onko borzoin aika sen parin kolmen vuoden päästä, vaiko vielä myöhemmin. Tuulen koirat-foorumia lueskellessani huomasin, etten olisi ainoa jolla on paimen ja vintti. Kokemusten mukaan näissä kodeissa tullaan vieläpä hyvin toimeen. Borzoi ottanut joitain vaikutteita paimenelta ja toisin päin. Nyt en osaa sanoa juuta enkä jaata, joten antaa ajan näyttää.

Toinen piksu. Olisiko se aivan pähkähullua? Mitä todennäköisimmin picardia lähtisin hakemaan ulkomailta. Ranskasta antavat kuulemani mukaan hyvin harvoissa tapauksissa, mutta entä muut maat? Koiran tuontiin ulkomailta olisi hyvä saada suosituksia muilta rodun harrastajilta/kasvattajilta. Saisinko minä ainuttakaan suositusta? Tulisiko kielimuuri pahastikin vastaan ajatellen väärinkäsityksiä? Kuinka kaksi piksu-urosta tulisivat toimeen keskenään? Luonnollisesti olisin valmis ennen pennun tuontia vierailemaan kasvattajan luona mikäli kasvattaja näin toivoo. Tapaamaan pentujen vanhemmat ja tutustumaan pentuihin, etsimään sen juuri minulle ja meidän perheemme tarpeisiin sopivan pennun. Paljon paljon vaikeita kysymyksiä. 

Nyt toivonkin, että kaikki, jotka ovat tuoneet koiran ulkomailta, kertoisivat kokemuksia omasta tuontiprosessistaan.

WHEPEE!

Pikainen päivitys. Mutta voi mahtavuus! Sain juuri sähköpostia. Me päästään treenaamaan HSKH:n pelastuskoiraryhmään! Tähän voisi laittaa pitkän rivin kaikenlaisia happiness overload-hymiöitä. Jejejee!

Joulu

Hukka taustajoukkoineen toivottaa lämmintä joulua ja onnellista uutta vuotta 2013!