Juu, kuntohan sillä loppui kesken, mutta onhan se nyt pirun rankkaa heti ekalla kerralla juosta pitkää matkaa täysiä tiukkojen kurvien kera. Koska YouTube ei ole ystävä eikä anna linkata videota, klikkaa se auki tästä.
perjantai 24. toukokuuta 2013
Monitoimi-Hukka.
Sen lisäksi, että Hukka on pelastuskoiraoppilas, tokonaattori, uimari, koirapuistokaveri ja sylikoira, se on myös vinttikoira!
torstai 16. toukokuuta 2013
Kivoja kasoja ja metsähakua.
9.5. raunioilla, teemana "Kivoja kasoja" koska viimeksi kasat olivat kovin jänniä.
Käytiin edellisenä iltana raunioilla ihan vaan hengailemassa, kiipeilemässä kasoilla ja syömässä nameja.
Kivat kasat ovat kirjaimellisesti kivoja kasoja. Megahiiveen kivoja peräänlähtöjä kasoille suoralla palkkauksella. Viimeinen ukko meni piiloon asti jonka jälkeen päästin Hukan perään. Tässä taas huomattin, että nenä on kunnossa helpoista ukoista huolimatta, ettei se etsi vain silmiensä varassa. Hukka meni maalimiehen ohi, kiipesi sen vierestä kasan korkeammalle kohdalle ja otti hajun ilmasta. Aika taitava tyyppi, vaikka itse sanonkin.
16.5. oltiin taas metsähaun parissa. Metsän uumenissa oli neljä valmista ukkoa, jotka käyttivät tarvittaessa ääntä (taputus). Pari ensimmäistä lähetystä meni niin päin pöpelikköä kuin voi mennä. Herra Makaroni jäi hengailemaan ja jolkottelemaan aivan jonnekin muualle minne piti. Ei kun uudestaan. Oikeastaan jokaiselle ukolle lähettäminen meni uusiksi. Kaksi viimeistä ukkoa käyttivät ääniapua jolloin oli aivan toinen meininki.
Nyt täytyy panostaa tuohon suoraan lähettämiseen ja siihen, että ukko on nimenomaan siellä minne lähetetään. Herra Makaroni menee todella helposti spagetille, keskittyminen herpaantuu... No, hyvä siitä tulee, ei tässä kiirettä ole.
Extra-purnaus, kiesus tätä punkkien määrää! Oikeasti kuvittelin, että punkit ovat enemmän pienempien kyläpahaisten kuin taajama-alueiden ongelma. Mutta ei, Helsingissä niitä riittää. Aivan jumalattomasti! Porvoossa asuessamme Hukasta ei löytynyt ainuttakaan punkkia, Helsingissä punkkeja on ollut pelkästään päässä jo varmaan lähemmäs kymmenen. Kaikki vajaan viikon sisällä. Tiistaina läväytin myrkyt niskaan, nyt odotellaan että leviäisi joka paikkaan ja katsotaan, auttaako. Hyrr.
Käytiin edellisenä iltana raunioilla ihan vaan hengailemassa, kiipeilemässä kasoilla ja syömässä nameja.
Kivat kasat ovat kirjaimellisesti kivoja kasoja. Megahiiveen kivoja peräänlähtöjä kasoille suoralla palkkauksella. Viimeinen ukko meni piiloon asti jonka jälkeen päästin Hukan perään. Tässä taas huomattin, että nenä on kunnossa helpoista ukoista huolimatta, ettei se etsi vain silmiensä varassa. Hukka meni maalimiehen ohi, kiipesi sen vierestä kasan korkeammalle kohdalle ja otti hajun ilmasta. Aika taitava tyyppi, vaikka itse sanonkin.
16.5. oltiin taas metsähaun parissa. Metsän uumenissa oli neljä valmista ukkoa, jotka käyttivät tarvittaessa ääntä (taputus). Pari ensimmäistä lähetystä meni niin päin pöpelikköä kuin voi mennä. Herra Makaroni jäi hengailemaan ja jolkottelemaan aivan jonnekin muualle minne piti. Ei kun uudestaan. Oikeastaan jokaiselle ukolle lähettäminen meni uusiksi. Kaksi viimeistä ukkoa käyttivät ääniapua jolloin oli aivan toinen meininki.
Nyt täytyy panostaa tuohon suoraan lähettämiseen ja siihen, että ukko on nimenomaan siellä minne lähetetään. Herra Makaroni menee todella helposti spagetille, keskittyminen herpaantuu... No, hyvä siitä tulee, ei tässä kiirettä ole.
Extra-purnaus, kiesus tätä punkkien määrää! Oikeasti kuvittelin, että punkit ovat enemmän pienempien kyläpahaisten kuin taajama-alueiden ongelma. Mutta ei, Helsingissä niitä riittää. Aivan jumalattomasti! Porvoossa asuessamme Hukasta ei löytynyt ainuttakaan punkkia, Helsingissä punkkeja on ollut pelkästään päässä jo varmaan lähemmäs kymmenen. Kaikki vajaan viikon sisällä. Tiistaina läväytin myrkyt niskaan, nyt odotellaan että leviäisi joka paikkaan ja katsotaan, auttaako. Hyrr.
lauantai 4. toukokuuta 2013
Hakumetsällä
Edellinen metsähaku meillä on ollut syyskuussa, joten otimme helpomman puoleisia pistoja. Kaksi ensimmäistä ukkoa näyttäytyivät, kolmas oli valmiiksi piilossa ja neljäs käytti ääntä (taputus). Kaksi ensimmäistä ukkoa näyttäytyivät piilostaan, koira käännettiin pois ja ukot menivät vähän matkan päähän toiseen piiloon. Näiden ukkojen perään lähdettiin kuin tykin suusta, intopinkeänä ja täynnä riemua. Molemmat ukot löytyivät ilmaisun kera. Kolmas ukko löytyi myös hienosti, mutta Hukka ei ehkä ollut täysin varma siitä, että oliko ukko sielä, kun sepäs ei näyttäytynytkään. Tähän lähdetään nyt hakemaan varmuutta. Vielä ei ole aika tyhjille piiloille. Viimeinen ukko antoi äänen ja se löytyi varmasti ja iloisesti. Neljä ukkoa, neljä ilmaisua, olen erittäin tyytyväinen melkein kahdeksan kuukauden metsähakutauon jälkeen.
Kokonaisuudessaan treeneistä jäi hyvä mieli ja sain paljon vinkkejä maalimiehenä olemiseen sekä koiran lähettämiseen. Lähetettäessä koiran tulisi olla suorana, joka on kyllä hieman vaikeahkoa tuon kokoisen koiran kanssa joka on oikea Herra Makaroni. Pari kolme askelta eteen päin lähetystilanteessa pitäisi saada koiran suoraksi.
Maalimiehenä olen ollut viimeksi vähänkin aktiivisemmin varmaan kymmenisen vuotta sitten, joten paljon opittavaa ja muisteltavaa on. Onneksi joka kerta oppii lisää. Jos ei ole koskaan ollut maalimiehenä voisi kuvitella sen olevan helppoa. Mutta se vasta vaikeaa onkin! Tulee hirveä pläjäys infoa kuinka toimia, matkalla piiloon puolet unohtuu ja sitten taas ennen koiran lähettämistä palaavat mieleen, unohtuvat taas ja sitä rataa. No, kukaan ei ole seppä syntyessään ja siksi me tässä ryhmässä olemmekin, harjoittelemassa toimimaan oikein.
Ensi kerralla raunioilla, odotuksena reippaampi koira mitä edellisellä rauniokerralla sekä varmempaa ja rohkeampaa kasoilla liikkumista.
Kokonaisuudessaan treeneistä jäi hyvä mieli ja sain paljon vinkkejä maalimiehenä olemiseen sekä koiran lähettämiseen. Lähetettäessä koiran tulisi olla suorana, joka on kyllä hieman vaikeahkoa tuon kokoisen koiran kanssa joka on oikea Herra Makaroni. Pari kolme askelta eteen päin lähetystilanteessa pitäisi saada koiran suoraksi.
Maalimiehenä olen ollut viimeksi vähänkin aktiivisemmin varmaan kymmenisen vuotta sitten, joten paljon opittavaa ja muisteltavaa on. Onneksi joka kerta oppii lisää. Jos ei ole koskaan ollut maalimiehenä voisi kuvitella sen olevan helppoa. Mutta se vasta vaikeaa onkin! Tulee hirveä pläjäys infoa kuinka toimia, matkalla piiloon puolet unohtuu ja sitten taas ennen koiran lähettämistä palaavat mieleen, unohtuvat taas ja sitä rataa. No, kukaan ei ole seppä syntyessään ja siksi me tässä ryhmässä olemmekin, harjoittelemassa toimimaan oikein.
Ensi kerralla raunioilla, odotuksena reippaampi koira mitä edellisellä rauniokerralla sekä varmempaa ja rohkeampaa kasoilla liikkumista.
perjantai 26. huhtikuuta 2013
Hukka hukassa raunioilla.
Siis aivan totaalisen hukassa. :D Kieltämättä minulla oli odotukseni, kun ollaan kerran aikaisemmin oltu raunioilla jolloin meni todella hienosti ilmaisua myöten.
No, ensinnäkin emäntää jännitti jo monta monta tuntia ennen treenejä. Tälläistä jännitystä oli aikoinaan ennen ratsastustunteja. Ehkä tämä tästä helpottuu kun treenikertoja tulee enemmän.
Piilojen oli tarkoitus olla helppoja, mutta olivat sitten kuitenkin kaikki liian vaikeita. Jo ensimmäisen ukon aikana Hukalta selvästi laski itsetunto ja se kuuluisa halu tehdä töitä, mikä sillä yleensä on. Rauniorata oli Hukalle uusi paikka ja selvästi liian jännittävä, ihmeellinen ja mielenkiintoinen. Se oli selvästi epävarma alustasta ja ympäristöstä. Hukka on normaalisti ukon löytäessään aivan hipihipijeejeebileet, mutta tällä kertaa se oli lähdössä maalimiehen luota heti pois. Tuulikin pyöri ihan kiitettävästi. Siitä tuli enemmänkin haahuileva tutkimusmatkailu. Lapuan raunioillahan me kävimme ensin koirakko kerrallaan kävelemässä raunioilla ennen kuin otettiin pistoja. Lopuksi otimme yhden pakenevan ukon josta suora palkkaus ja leikkiä jotta saatiin taas hyvä mieli koiralle.
Lopuksi kävimme vielä läpi, että mitä tehtiin minkäkin koiran kanssa. Yhteistuumin olimme sitä mieltä, että kasat olivat selvästi liian jännittäviä ja että kannattaa tulla raunioille ihan vain kiipeilemään ja ihmettelemään herkkujen kera. Kuulemma ensi kerralla ei välttämättä kannattaisi ottaa ilmaisua, tosin olen itse tuosta hieman eri mieltä. Ensi kerralla on tiedossa metsähakua ja Hukan kaikki treenit nyt rakennusetsintää, tätä rauniota ja Lapuaa lukuunottamatta metsässä, jossa kaikki on toiminut aina hienosti. Hukka kuitenkin osaa ilmaista, se tekee sen hyvin, se ei ole sille hankalaa tai väkinäistä, se tietää että se kuuluu asiaan ja että ukkoja kannattaa etsiä. Katsotaan sitten ensi kerralla, mitä lähdetään tekemään.
No, ensinnäkin emäntää jännitti jo monta monta tuntia ennen treenejä. Tälläistä jännitystä oli aikoinaan ennen ratsastustunteja. Ehkä tämä tästä helpottuu kun treenikertoja tulee enemmän.
Piilojen oli tarkoitus olla helppoja, mutta olivat sitten kuitenkin kaikki liian vaikeita. Jo ensimmäisen ukon aikana Hukalta selvästi laski itsetunto ja se kuuluisa halu tehdä töitä, mikä sillä yleensä on. Rauniorata oli Hukalle uusi paikka ja selvästi liian jännittävä, ihmeellinen ja mielenkiintoinen. Se oli selvästi epävarma alustasta ja ympäristöstä. Hukka on normaalisti ukon löytäessään aivan hipihipijeejeebileet, mutta tällä kertaa se oli lähdössä maalimiehen luota heti pois. Tuulikin pyöri ihan kiitettävästi. Siitä tuli enemmänkin haahuileva tutkimusmatkailu. Lapuan raunioillahan me kävimme ensin koirakko kerrallaan kävelemässä raunioilla ennen kuin otettiin pistoja. Lopuksi otimme yhden pakenevan ukon josta suora palkkaus ja leikkiä jotta saatiin taas hyvä mieli koiralle.
Lopuksi kävimme vielä läpi, että mitä tehtiin minkäkin koiran kanssa. Yhteistuumin olimme sitä mieltä, että kasat olivat selvästi liian jännittäviä ja että kannattaa tulla raunioille ihan vain kiipeilemään ja ihmettelemään herkkujen kera. Kuulemma ensi kerralla ei välttämättä kannattaisi ottaa ilmaisua, tosin olen itse tuosta hieman eri mieltä. Ensi kerralla on tiedossa metsähakua ja Hukan kaikki treenit nyt rakennusetsintää, tätä rauniota ja Lapuaa lukuunottamatta metsässä, jossa kaikki on toiminut aina hienosti. Hukka kuitenkin osaa ilmaista, se tekee sen hyvin, se ei ole sille hankalaa tai väkinäistä, se tietää että se kuuluu asiaan ja että ukkoja kannattaa etsiä. Katsotaan sitten ensi kerralla, mitä lähdetään tekemään.
 |
| Dippadappaduii tässä hengaillaan. |
 |
| Ukko pakenee!!! |
 |
| Kuono pystyyn ja kohti uusia seikkailuja! |
perjantai 19. huhtikuuta 2013
Ekat torstai-treenit!
Tätä on odotettu. Ensimmäiset ihan oikeat ja ohjatut ryhmätreenit! Mutta hetkonen. Rakennusetsintää? Mitähän siitäkin tulee. Jännää ainakin, koska edellisestä treenikerrasta on puoli vuotta ja kekara ei ole koskaan ollut rakennuksella.
Uutena henkilönä ryhmässä, jossa kaikki muut tuntevat toisensa, oli vähän jännittävää. Aluksi esittelimme toisemme pikaisesti. Keitä olemme, mitä koiria meillä on.
Ja jos sitten varsinaiseen asiaan! Itse pörräsin maalimiehenä kahdelle aussielle, tervulle, göötille ja saksanpaimenkoiraveteraanille. Erityisesti karmivan kylpyhuoneen kylpyammeessa. Ryhmässä olevat koirat ovat huomattavasti kokeneempia kuin me, haukkusarjat oli 10-15 haukkua.
Sitten oli meidän vuoro! Koska edellisestä treenikerrasta oli tosiaankin se puoli vuotta ja paikka aivan uusi, ajattelimme aloittaa helpoilla. Kun otin Hukan autosta, se selvästi tiesi mistä on kyse. Nenä kohti taivasta. Pihalla otettiin kaksi "tuulesta temmattua", eli koira ottaa itse hajun ilmasta ja lähtee maalimiehelle, ilman erikseen lähettämistä. Ensimmäisen ukon jälkeen kunniakierros parkkipaikalla ja seuraavan ukon luokse. Maalimies löytyi hyvin yli-innokkaan picardin toimesta ja ilmaisutkin tulivat hienosti.
Sisällä oli toisessa kerroksessa kaksi ukkoa helpoissa piiloissa. Hukka lähti rohkeasti etsimään ja molemmat maalimiehet löytyivät iloisesti. Toinen maalimiehistä sanoi, että ilmaisu oli tulossa, mutta jäi sitten jonnekin matkalle. Todettiin sitten yhdessä, että johtunee siitä, ettei ole ollut töissä sisällä, ja/tai siitä että kotona sisällä haukkuminen ei ole sallittua.
Treeneistä jäi todella hyvä mieli, erityisesti kommentit "Tää oli erittäin positiivinen yllätys!" ja "Se selvästi rakastaa tätä hommaa." jäivät lämmittämään mieltä.
Ensi viikolla palaan taas asiaan, silloin treenit ovat raunioradalla Korsossa. Ehkä otan kameran mukaan ja videoin jokusen pätkän.
Uutena henkilönä ryhmässä, jossa kaikki muut tuntevat toisensa, oli vähän jännittävää. Aluksi esittelimme toisemme pikaisesti. Keitä olemme, mitä koiria meillä on.
Ja jos sitten varsinaiseen asiaan! Itse pörräsin maalimiehenä kahdelle aussielle, tervulle, göötille ja saksanpaimenkoiraveteraanille. Erityisesti karmivan kylpyhuoneen kylpyammeessa. Ryhmässä olevat koirat ovat huomattavasti kokeneempia kuin me, haukkusarjat oli 10-15 haukkua.
Sisällä oli toisessa kerroksessa kaksi ukkoa helpoissa piiloissa. Hukka lähti rohkeasti etsimään ja molemmat maalimiehet löytyivät iloisesti. Toinen maalimiehistä sanoi, että ilmaisu oli tulossa, mutta jäi sitten jonnekin matkalle. Todettiin sitten yhdessä, että johtunee siitä, ettei ole ollut töissä sisällä, ja/tai siitä että kotona sisällä haukkuminen ei ole sallittua.
Treeneistä jäi todella hyvä mieli, erityisesti kommentit "Tää oli erittäin positiivinen yllätys!" ja "Se selvästi rakastaa tätä hommaa." jäivät lämmittämään mieltä.
Ensi viikolla palaan taas asiaan, silloin treenit ovat raunioradalla Korsossa. Ehkä otan kameran mukaan ja videoin jokusen pätkän.
perjantai 5. huhtikuuta 2013
Kuvapläjäys
 |
| Herra Karismaattinen |
 |
| Eikä se ole enää niin hajavarpainen kuin viime kesänä! Vaikka kapea vielä onkin. |
 |
| Ennen tätä tilannetta tuumasimme ystäväni kanssa, että nyt kun ne hyppäisivät yhtä aikaa tuon kaatuneen puun yli... Ja nehän hyppäsivät! :D |
 |
| Satuponi ravaa auringonlaskuun! |
 |
| 16.2. oli ensimmäinen kerta kun kävimme Hyvinkään koirauimalassa. Tämän jälkeen olemme käyneet sielä kerran viikossa. Huippu mukava liikuntamuoto, hellävarainen ja tehokas. Jospa tuo rinta lähtisi vähän leviämään tuosta! |
 |
| Tein unelmastani totta. Myin papalta perityn vanhan Fordin, neuvottelin itselleni lainan ja kävin ostamassa Tampereelta Toyota Yaris Verson vuosimallia -03, dieselroottorilla varustetun pikkupakun. Veräjäsysteemiä tuohon valmistetaan parhaillaan. Ja huomatkaa päheä tarra, jonka tilasin Rauhanranta.comista. |
 |
| Hukkakin haluaisi ajaa... |
 |
| Niin kovin charmantti. <3 |
keskiviikko 3. huhtikuuta 2013
Mainoskatko
Kaikki kykenevät käyvät tykkäämässä Hukan barffi-kokemuskirjoitusjutusta Muschin sivuilla! Tekstin lopussa on Facebookin like-nappula, klik klik vaan! > Klik <
Ps. Huomenna kuvasaastetta tiedossa!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)