Mäykkyjä, autoja ja pantasuunnitteluja.

Eilen käväisimme kaverini Reikun luona Askolassa tervehtimässä pelastusnakkeja, eli mäyräkoirat Ara ja Jere. Menomatka sujui äitini sylissä itse ollessani ratin takana, mutta paluumatkalla mentiinkin yksin takakontissa. Pari minuuttia kunnes nukahti tyytyväisenä.

Kameraa en Askolaan muistanut ottaa mukaan, mutta Hukka tuntui viihtyvän mäykkyjen kanssa. Mitä nyt Ara, törkyinen vanha setä yritti astua Hukkaa. ;) Lisäksi kävimme sisällä tervehtimässä Mirri-kissaa, josta Hukka ei pahemmin piitannut. 

Viikko on alkanut oikein mukavasti! Hukka on rohkaistunut huomattavasti ja vähän aikaa sitten ilmennyt stoppailu lenkeillä on vähentynyt selvästi. Metsässä ollessaan vapaana Hukka uskaltaa tutkia ympäristöä enemmän. 
Ollaan harjoiteltu yksinoloa, joka on mennyt todella hienosti. Lauantaina Hukka oli noin 1½ tuntia yksin ollessani töissä. Kun Arsi tuli sillä aikaa kotiin, oli Hukka kuulemma ollut hiljaa, eikä tuhojakaan oltu tehty. :)
Toinen asia mitä ollaan harjoiteltu kovasti, on luoksetulo. Taikasana "täällä" saa Hukan juoksemaan iloisesti luokse, eikä kertaakaan ole pettänyt. 
Hukka on niin perso ruualle, että ruualla sen saisi tekemään vaikka mitä. Toivottavasti ruokamoottori ei hiivu tulevaisuudessa. ;) Ajattelinkin, että voisi jossain vaiheessa ottaa ensimmäisen hakuharjoituksenkin.

Ollaan myös tutustuttu erilaisiin ihmisiin. Täällä ympäristössä asuu paljon eläimistä tykkääviä ihmisiä, etenkin samassa taloyhtiössä monet ovat halunneet rapsuttaa Hukkaa, niin aikuiset kuin lapsetkin joka on hieno juttu.

Edellisessä postauksessa hehkuttamani DesingDogin sivuja tutkiessani sain kuningasidean joka on pakko toteuttaa heti kun vain mahdollista! Ja kunhan saan jotenkin arvioitua pantaan mitat niin, että panta kävisi Hukalle aikuisiällä täydellisesti.


Nyt taas lisää kuvia tältä päivältä:

Käpyjahdissa

Hukka haukkui sientä. :D

Ja TAAS monttu auki?!

Qui, moi?

Arkea ja kuvasaastetta.

Arkea ollaan tässä nyt elelty. Tosin seuraavan kerran menen töihin vasta huomenna. Mutta kuitenkin. Hukka on iloinen pentu. Se syö, nukkuu, tekee tuhojaan, riehuu, nukkuu, syö ja nukkuu taas. Ainakin tähän asti kaikki on tuntunut hyvin helpolta. Kertaakaan se ei ole tehnyt pissoja lattialle eikä esiin otetulle räsymatolle, vaan on tehnyt ne aina paperille. Isommat asiat on tehty yhtä kertaa lukuunottamatta ulos. :) 

Tiistaina kylässä kävi ystäväni Kiia ja Niko heidän saksanpaimenkoiransa Cherin kanssa. Cheri on hyvin penturakas koira, ja Hukkakin ihastui Cheriin lähes heti. 

Oi Cheri, sä oot ihana!

Eilen kylässä kävi äitini, veljeni sekä Nani-gronttu. :) Ovesta sisään tultuaan Nanin ilme oli kyllä näkemisen arvoinen: "Voi ei, ei taas, ei pentua!" Nani pysyi visusti sohvalla Hukan yrittäessä haastaa leikkiin. Nani sanoi myös kerran kovan sanan, jonka jälkeen Hukka jätti sen suosiolla rauhaan. Silloin kun Tuhkis muutti äidilleni, niin Nani karttoi sitä ainakin kaksi viikkoa. Ihan normaalia Nania siis. ;) Äitini mielestä Hukka oli kasvanut sunnuntaista, itsehän en luonnollisesti eroa näe kun sen kanssa koko ajan olen.

Hukka täyttääkin tänään 8 viikkoa. Eilen otettiin ensimmäiset yksinoloharjoituksen ja tänään jatketaan. Eilen ne menivät hyvin, Hukka ei piitannut ollenkaan siitä että jäi yksin. Seisoskelin aina pari minuuttia rappukäytävässä, kävelin siellä edes takas, ylös ja alas. Eikä inahdustakaan! Sitten kun menin sisään, niin Hukka tuli vastaan tyylillä "Oi kiva sä tulitkin jo kotiin, tosi kiva juttu!" Melkein herää kysymys, että tajusikohan se ollenkaan että lähdin pois... :D

Eilen annoin myös ensimmäisen osan matokuurista. Pidin tabletin puolikasta kädessä, pistin sen Hukan nenän eteen notta katso, otappa siitä. Ja kitaan meni. Perässä pieni pala jauhelihaa.

Olen eksynyt DesingDogin sivuille, voi ei. Tuli heti mieleen miljoona ideaa, mutta kukkaro ei anna myöten toteuttaa niitä kaikkia. :D Että ehkäpä yksi kerrallaan kuitenkin. Tosin en nyt tiedä mistä aloittaisin. Köh.

Tässä taas vähän kuvasatoa eiliseltä. :)

Mä tuun mä tuun!

Sarjassamme torkkuvat picardit part 5665456. Pää tyynyn alla jalka solmussa on hyvä nukkua!

Sitten muutama kuva vielä kasvattajan luota, oli pakko laittaa kun Arsi sai ne vihdoinkin laitettua puhelimestaan koneelle. :)
 

Saatan tuhota maton...

Saatan myös mennä tästä yli.

Mami, let's play? Kuvanlaadusta vastaa Nokia.

Kotona ollaan!

Eilen kotiuduimme. Menomatka Seinäjoelle oli tuskallisen pitkä, tai ainakin se tuntui siltä. Koko ajan vilkuilun kelloa, kuuntelin musiikkia ja yritin myös nukkua, mutta eihän siitä tullut yhtään mitään.

Perillä meitä odotti lauma pieniä naskalihampaisia picardiileja, jotka olivat venähtäneet melkoisesti!

Lieskakintun Rainbow in the Dark "Rinsessa", kasvattajan pitämä tyttö. :)

Rinsessa ja Lieskakintun Remu "Remu". Niin ja joku kolmas osapuoli. :o

Pusi pusi!

Tuossa muutama kuva muistakin kuin Hukasta. :) Remulla oli veikeät korvat!


Kotimatkalle lähdettyä Hukka piipitti vähäsen aikaa, mutta otti sitten ihan rennosti. Vastapäätä junassa istui lk mäyräkoira, jota olisi kovin mielellään halunnut lähteä haistelemaan. Mäykky tosin katsoi Hukkaa tyylillä "Pentu, huoh..." :D
Junamatka meni kokonaisuudessaan hienosti. Aina välipysäkeillä Hukka heräsi ja valpastui, mutta junan lähdettyä liikkeelle jatkoi taas uniaan.


Illalla kotona ja tämä päivä iltapäivään asti ollaan suurimmaksi osaksi nukuttu matkaväsymystä. Tosin Hukka ehti jo pelästyttääkin. Ensimmäisenä yönä se oksensi, tosin vain hieman limaa. Aamulla vähän aikaa aamuruuan saamisen jälkeen se okseni aamuruuat, eikä syönyt oksennustaan. Iltapäivällä herättyään Hukka oksensi kaksi kertaa, tosin kummallakaan kerralla ei tullut mitään ulos. Siinä vaiheessa alkoi jo sydän tykyttämään. Viestiä ja puhelua kasvattajan kanssa, soitto äidille, soitto tutulle... Ja lopputuloksena, ettei oikeastaan ole mitään hätää. Kuulemma ihan normaalia että stressin, pitkän kotimatkan ja uuden ympäristön takia menee vähän hämilleen. Nyt Hukka sai päiväruokansa noin neljän maissa, eikä ole oksentanut sen jälkeen. :) Annoin ruuan kanssa myös hieman piimää rauhoittamaan vatsaa. Hukka kuitenkin syö, juo, leikkii, tekee tuhojaan ja uloste on normaalia. Kuitenkin tuollainen säikäyttää, etenkin kun on ollut netissä paljon parvo-juttuja liikkeellä. Välillä tuntuu, että näiden eläinten kanssa tarvitsisi nitrot.


Tänään ollaan käyty tutustumassa lähiympäristöön. Korttelilenkkejä sekä metsässä juoksentelua. Onneksi asutaan mukavasti "maalla keskellä kaupunkia". Palvelut on melko lähellä, mutta ympärillä on kuitenkin paljon metsää, peltoja ja hienoja lenkkeilymahdollisuuksia. Vaikka unelmana minulla olisi omakotitalo maalta...
No, takaisin asiaan. Hihnassa käveleminen ei ole ollut kovin helppoa, mutta hurjasti kehuja antamalla on saanut poikaa eteen päin. :) Harjoittelua vain, niin kyllä se siitä. Lisäksi päivän saldoon kuuluu vetoleikkejä, pallon jahtaamista, räsymaton syömistä, parvekkeen oven järsimistä ja roppakaupalla tihutöitä. ;) Nyt väsynyt picardiili nukkuu jalkojen vieressä. 


Päivän kuvasatoa!

Aamulenkillä.

Kasvattajan luona juuri ennen kotiin lähtöä. :)

Minä en syönyt räsymattoa, en varmasti...

Sano AAAAA!

Näillä korvilla pitäisi kuulla hyvin. :)

Tuota noin...?

Kato nyt kun oon söpö ja pieni ja täysin harmiton.

Husky?

"Täällä! Täällä täällä tuu tuu tuu hyyyyvä poika!"

HUOMENNA!

Nyt voin sanoa, että huomenna! Jollakin saattaa herätä kysymys, että miksi kirjoitan blogia tähän aikaan aamuyöstä. Syy lienee siinä, että tulin juuri töistä mäkkärin autokaistan kautta kotiin. Tosin olin liikenteessä polkupyörällä. 

Autoista puheen ollen, torstaina olin inssissä ja se meni läpi! Olin kyllä aivan varma, etten pääsisi sitä läpi. Auto sammui saman risteyksen aikana kolme kertaa, onnistuin saamaan takalasin pyyhkijät jotenkin päälle enkä sitten enää pois (inssikin yritti saada niitä pois päältä, eipä onnistunut hänkään siinä). Takaisin katsastusaseman pihaan ajettuani inssi kuulosti aivan siltä, kuin olisi ollut sanomassa "Juu otappa muutama ajotunti lisää ja kokeillaan sitten uudestaan" mutta ei, kyllä se läpi meni. :) Sen kunniaksi käytiin äidin ja hänen miehensä kanssa Jumbossa, itse olin ratin takana.

Nyt töistä, mäkkäreistä ja insseistä siihen varsinaiseen asiaan. :) Pikku-Hukan kotiutumiseen on tosiaan yksi päivä aikaa. Kaikki on kotona oikeastaan valmista, sähköjohdot olen parhaani mukaan piilottanut, pitää vaan tietokoneen laturin ja kaiuttimien johdot saada jonnekin piilotettua.

Sunnuntain hakumatkaa varten olen pakannut repun valmiiksi, mukana mm. vesipullo ja -kuppi, pari isoa pyyhettä makuualustaksi, pari pienempää pyyhettä, kakkapusseja, sanomalehtiä, vessapaperirulla, roskapussi, nameja, panta ja hihna... Jaettujen kokemusten perusteella pennut ovat nukkuneet junamatkat lähes kokonaan, toivottavasti myös Hukan kohdalla on näin. Voin sieluni silmin jo nähdä, kuinka junamatkalla takaisin kotiin päin jokainen ohitse kulkeva sanoo "Vooooi kuinka ihana pentu, saako sitä rapsuttaa, mikä sen nimi on, minkä ikäinen se on, onko se sekarotuinen, ai siis mikä paimenkoira?". :D

 Jumbossa kun torstaina kävin, niin mukaan eksyi autotarra (vaikkei sitä autoakaan ole, aloitan auton sisustuksen täysin oikeasta pääsä...) sekä jo pitempään hankinnassa ollut naksutin. Tällä kertaa muistinkin sen hankkia. 

Heh, naurattaa tuo muistilappu jääkaapin ovessa "Nimi oveen! Pese seinät. Muodokkaan lampun putsaus." Tarkennetaan, että seinien peseminen tarkoittaa lintuhäkin takana olevaa nurkkausta, koska nuo mokomat onnistuvat aina jotenkin tähtäämään seinille. Ei ymmärrä miten ne pystyvät moiseen. :D Niin ja muodokas lamppu on Ikean Duderö-lamppu. Siihenkin undut onnistuvat aina tähtäämään... Tosin koko lamppu meni loppujen lopuksi vaihtoon.


Jumbon reissulla mukaan tarttui Bauhausista lehtikompostori. Ei siis sillä, että lehtiä ja oksia siihen pistäisin, vaan pentuportiksi esim. makuuhuoneen tai keittiön ovelle. Ja kun tuon komeuden pistää nippusiteillä kasaan, niin saakin nurkkaan aidattua pentuaitauksen, mikäli sellaiselle käyttöä tulee. Toisen kompostorin ostamalla siitä olisi vasta hillittömän kokoisen saanutkin!

Tuossa kuvassa muutama lelu: vinkulelu, pari vetolelua, pallo, kongi... Pistin tänään vielä tilaukseen pakollisen röhkivän "vinkulelun", hampaidenhoitosetin, possunkorvia ja aktivointipallon. Hukka saa kunnian nukkua tuolla sohvatyynyllä niin kauan kuin vain koivet siihen mahtuu. :) Sain tuon tyynyn muuten 18-vuotis synttärilahjaksi.

Tosiaan, huomenna tuo pieni valloittava otus saapuu kotiin! Nyt kyllä painun pehkuihin, että jaksan vielä huomisen iltavuoron. Sen jälkeen onkin viisi päivää "mammalomaa", jota tuskin lomailuksi voi kutsua.

Neljä päivää!

Siis neljä päivää Hukan kotiutumiseen. Tunteet ovat sekalaiset, äärettömän iloinen ja onnellinen, samalla jännittää hirmuisesti. Onhan Hukka kuitenkin se ensimmäinen ikioma koirani, josta kannan kaiken vastuun itse. 

Meillä onkin oikeastaan kaikki jo valmiina. Ruokakipot, lelut, peti, lääkekaappi, vakuutukset... Kaikki on valmiina. Myös matot on kääritty jo pois ja sanomalehtien keräys on lähtenyt muutama viikko sitten käyntiin. Enää puuttuu vaan se koira!

Pentuja kävin katsomassa 5-viikkoisina sekä kolme päivää myöhemmin. Kuvittelin, että tämä odottaminen olisi tuntunut paljon pidemmältä ja paljon tuskallisemmalta, mutta oikeastaan koko seitsemän viikkoa on mennyt yllättävän nopeasti ja huolettomasti.

Tässä odotellessa olen saanut myös uuden ystävän, Miran, joka ottaa samasta pentueesta myös urospennun. Yhdessä ollaankin sitten täpinöity tässä muutama viikko. :D
Avokkikin on innoissaan pennun saapumisesta, tosin se ei näytä sitä samalla lailla kuin minä itse. Kerran hän sanoikin, että "Sä oot ihan kumma kun koko ajan hihkutat sitä pentua" ja muutenkin ihmettelee, miten jaksan puhua siitä lähes taukoamatta. ;)

"Äitii mä haluun poiiiiiis!"

Ehkä vielä kykenen kuitenkin sen neljä päivää odottamaan. Tähän sisältyy kaksi työpäivää ja yksi inssi. Kääk.