Näytelmiä, mätsäreitä, rahanmenoa ja suunnitelmia

Viime postauksessani kysyin, että onko koiraharrastus kallista vai tehdäänkö siitä vain kallista. Tällä hetkellä on sellainen fiilis, että kyllä, se on kallista.

Tammikuu
Koiranruoka Jahti&Vahti 2x15 kg 58,20 €
Tampere KV ilmoittautuminen 29,50 €
Yhteensä 87,70 €

Helmikuu
Kevythäkki 70 €
Korvanputsausaine 12 €
Solmulelu 60 cm 6 €
Tottistalutin 10 €
Noutokapula 6 €
Maksanamit 400g 0 €, tilaajalahja
Kuonopanta 24,90 €
Pakastelihasatsi 22 €
Canikur 15 €
Axilur x2 26 €
Vaasa KV ilmoittautuminen 36 €
Match Show ilmoittautuminen 8 €
Vakuutus 74,90 €
Yhteensä 310,80 € 

Ei tähän voi oikein muuta todeta. Ei ristus soikoon. Tuossa on meidän huushollin useamman viikon ruokarahat! :D  No, mitäpä sitä omistaja koiransa eteen ei tekisi. Saisi nuo rahat varmasti turhempaankin laitettua.

Uusi kuonopanta tuli näille liukkaille keleille hankittua. Aikaisemmin ylistämäni Canny Collar on osoittautunut käytössä huonoksi. Liputan siis perinteisen mallin nimeen mikäli kuonopannalle on käyttöä. Itse en näillä keleillä teille lähde lenkkeilemään ilman kuonopantaa. Täällä päin Porvoota ollaan sen verran huonoja hiekottamaan että ilman koiraakin on rähmällään. Metsälenkit sen sijaan on mukava tehdä ilman kuonopantaa, koira saa loikkia umpihangessa vapaana. 

Monilla nettipalstoilla on ollut kiivasta keskustelua kuonopannoista ja osa mielipiteistä on hyvinkin huvittavia entisen heppatytön korvaan. Kuonopantaa käyttävä on laiska koiranomistaja ja lisäksi kuonopannan käyttö kertoo ongelmakoirasta. "Kuonopanta suorastaa huutaa, että tässä kulkee ongelmakoira." Ovatko hevosetkin sitten ongelmahevosia kun niitä talutetaan päästä? Minusta kuonopannan käyttö perustuu täysin samaan kuin hevosen taluttamiseen riimusta: on helpompi pitää nuori kaikesta ja kaikista kiinnostunut koira hanskassa.

Tosiaan, suuntaamme 14.4. Vaasan KV-näyttelyyn! Mukaan on ilmoitettu myös Hukan sisarukset Leica (Rytmihäiriö), Prinsessa (Rainbow in the Dark), Petteri (Ra), Puhti (Raised Fist) ja Ruusa (Rosenrot). Kaikki pennut siis mukana kahta lukuunottamatta. Innolla odottelen mitä tuomari Zolt Lokodi on mieltä täysin keskeneräisestä ja ilmavasta kersasta, vai tuleeko suoraan hylsy kolmen sentin ylikorkeuden vuoksi.

Menemme jo perjantaina 13.4. (eek, Friday 13th) Leican omistajan luokse Tampereelle yökylään josta köröttelemme lauantaiaamuna autolla Vaasaan. Tulee mielenkiintoista matkustaa bussilla ja junalla koiran, tarvikelaukun ja kevythäkin kanssa. Takaisin tulemme sunnuntai-iltapäivänä IC-junalla, joissa on tunnetusti ahdas lemmikkiosasto. Ahdistaa jo valmiiksi.

Ensi viikon sunnuntaina käymme pyörähtämässä Vantaalla match showssa Vuokkoset Areenalla hakemassa vähän kopeloimiskokemusta. Ja treenaamaan keskittymistä lihapulliin. ;)

Lihapullista tuli mieleen tokoilu. Olin työttömänä kolme kuukautta jolloin oli hirmuisesti aikaa koiralle ja treenaamiselle muutenkin. Nyt kun aloitin helmikuun alussa työt eikä kroppa ja mieli ole vielä kunnolla tottunut moiseen, on jäänyt treenailu vähemmälle. Nyt kun olen pääsemässä viikkorytmiin, niin tulen kipeäksi. Voi ärsy. Toisaalta koiralle tekee varmasti tauko hyvää.

Harmittaa ihan vietävästi, että harrastusta on hidastamassa auton puute. Ja se, ettei kuulu mihinkään seuraan jossa pääsisi säännöllisesti ohjattuihin treeneihin. Haku olisi kiva aloittaa kunnolla ohjatussa ryhmässä. Pystyyhän noita treenejä pitää itsekin, mutta aina puuttuu maalimies. Lisäksi olisi parempi, että olisi kokeneempi henkilö antamassa neuvoja. Joten, kysymys kuuluu: Missä, kenen kanssa ja koska te PEKOlaiset treenaatte nykyään? Ties kuinka monta kertaa olen ollut treeneissä mukana maalimiehenä äitini ja tämän koirien kanssa, mutta koska hän ei harrasta enää, niin olen aivan pihalla siitä missä mennään nykyään. Voihan hallitsematon avautuminen. :D

Ensi syksynä tai talvena suunnitelmissa on mennä Helsinkiin MeVetiin lonkka-kyynär-polvi-silmä-selkä-setin kuvauksiin ja tarkkeihin. Mikäli kaikki ovat ok, olen suunnitellut agilityn alkeiskurssia. Katsoo nyt, missä päin Suomea silloin asutelemme. Tässä on moneen kertaan ollut pähkäilyä ja muuttosuunnitelmia Helsinkiin, Vantaalle, Seinäjoelle, Tampereelle ja ties minne. Katsoo nyt mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Veljekset kuin ilvekset!

Vihdoinkin! Saatiin nimittäin järkättyä picarditapaaminen. Mukaan piti tulla myös Tanskan tuonti Kerttu mutta juoksujen yllättäessä ei päässytkään paikalle. Miran kanssa menimme kuitenkin Helsinkiin Pitkäkosken koirapuistoon ja pidimme kahden pikkupicardiilin tapaamisen. Koiria ei 15 asteen pakkanen haitannut, mutta omia varpaita rupesi kuitenkin 1½ tunnin päästä palelemaan monista villasukista huolimatta. Omistajatkin palkitsivat itsensä pakkasessa hytisemisestä mäkkärisapuskalla.

"Kuin oppikirjasta 'Koirien kieli'." -Reikku

 

Ilmoitin Hukan Tampereen kansainväliseen koiranäyttelyyn, hui! Toivottavasti kehäkäyttäytyminen on parempaa kuin Lohjan pentunäyttelyssä, ja että tuomari Tom Kankkonen osaa arvostaa keskeneräistä rimpulaa.

Sanotaan, että koiraharrastus on kallista, vai tehdäänkö siitä sittenkin kallista? Itse laitoin kortin vinkumaan ja tilasin Findogsista monia koiratarvikkeita. Petsiestä sain idean kirjata vuoden koiraan liittyvät kulut ja katsoa paljonko saan rahaa upotettua koiraharrastukseen. Päivittelen tätä listaa jokaisen blogikirjoituksen yhteydessä.

Tammikuu
Koiranruoka Jahti&Vahti 2x15 kg 58,20 €
Tampere KV ilmoittautuminen 29,50 €
Yhteensä 87,70 €

Helmikuu
Kevythäkki 70 €
Korvanputsausaine 12 €
Solmulelu 60 cm 6 €
Tottistalutin 10 €
Noutokapula 6 €
Maksanamit 400g 0 €, tilaajalahja

Isoon taloon isääntä!

 

Pentunäytelmiä

Olimme eilen Lohjan pentunäyttelyssä. Picardeja oli kaksi, kilpakumppanina oli veli Leica. Kehässä meni vähän söheltämiseksi mutta mitä muuta veljeksiltä olisi voinut olettaa. :) Pojat olisivat halunneet painia ja leikkia koko ajan ja kun juostiin kehää ympäri, Leica päätti karata Hukan luokse. Leica oli upeasti PU-1 ja ROP ja sai kunniapalkinnon, Hukka oli mukavalla arvostelulla PU-2 ja sai myös kunniapalkinnon. Tätä mieltä Marianne Holm oli Hukasta:

"Vielä varsin ilmava rungoltaan. Luusto on oikea mutta volyymi puuttuu. Erinomainen pää, oikea ilme. Hyvä kaula. Riittävästi kulmautuneet raajat mutta koska rintakehä ei tue eturaajaa se on sisäkierteinen. Liikkuu vaivatta muutoin. Tyypillinen karva. Erinomainen avoin luonne."

Tuomari tuli vielä erikseen minulle ja Miralle sanomaan, että ilmavia ovat, mutta lupaavia ja että Hukalla ja Leicalla on vielä paljon aikaa kehittyä. Lisäksi kehui luonteita, pojilla on kuulemma harvinaisen terveet päänupit ja loisavat avoimet luonteet. :) Tottahan tuo ilmavuus ja keskeneräisyys on, mutta mitä nyt olettaa 7kk vanhalta koiralta. Mielummin hidas ja varma kehitys.

Painitaan!!

 Yritetään saada Hukalle ja Leicalle kunnon tapaaminen sovittua että pääsevät riekkumaan enemmän. :) 

Tämän vuoden näyttelysuunnitelmia:

• Vaasa KV, mikäli muitakin sisaruksia tulossa 14.-15.4.
• Helsinki, palveluskoirarotujen erkkari 5.5.
• Tampere KV 12.-13.5.
• Kotka KV 16.-17.6.
• Porvoo KR 8.-9.9.
• HeW-12 ja W-12 8.-9.12.

Mikään ei ole tietenkään lukkoon lyöty, riippuu paljonkin siitä että missä asutaan silloin, onko autoa jne. Lopuksi vielä tämän päivän kuvasaaste Hukasta!

Mörköilevä ruokamoottori

Hei vaan! Kuten otsikosta voi päätellä, meillä mörköillään. Pörr, hirveä postinjakaja. Pöh, pelottava ihminen kävelee tuolla, vai käveleekö sittenkään. Puh, puska, siellä on joku. Pöhköpicardi.

Hukasta läheltä ohi menevät autot ovat nykyään todella kiinnostavia, samoin polkupyörät. Viimeaikoina on ollut hyvin vaihteleva sää, vuorotellen loskaa, sadetta ja pakkasta, joka tarkoittaa hyvin liukkaita teitä. Liukkaat tiet yhdistettynä autoista ja polkupyöristä kiinnostuneeseen nuoreen suurikokoiseen koiraan on melkoinen katastrofi. Säästääkseni itseni että Hukan näiltä katastrofeilta hankin kuonopannan. Canny Collar maksoi hunajaa, mutta on todella kätevä kuonopanta. Kuono-osan saa otettua pois kun sujuu nätisti ja laitettua tarvittaessa helposti takaisin kuonolle. Enää ei sinkoilla autojen ja pyörien perään, lisäksi toisten koirien kanssa hihnalenkkeilystä on tullut molemmille mieluisempaa. Myös ohitustilanteissa saan helpommin kiinnitettyä Hukan huomion itseeni. Tästä pyrimme palaamaan hitaasti mutta varmasti tavallisen puolikuristavan pannan käyttöön.

 

Meillä on ollut pieni luova tottistauko. Sain kirjan Tavoitteena huippukoira jota olen lueskellut melko intensiivisesti. Tajuttoman hyvä kirja, monen monta ahaa-elämystä ja täysin uusi motivaatio tokoiluun! Hukka on ollut aivan loistava ja ruokamoottori ei ole pettänyt. Aloitellaan varmaan seuraavaksi noudon alkeita. Kaikkeahan tässä pitää hiota enemmän tai vähemmän. Hukka on kyllä mieletön, se tekee aina parhaansa kunhan on lihapulla tai nakki nyrkin sisällä. Arsi syö nakkeja, ja niitä lämmittäessään Hukka tarjoaa vaikka mitä saadakseen osansa. "Hankalasti motivoitava" ei pidä meillä kyllä (vielä) paikkaansa.

Ollaan saatu vihdoinkin aikaiseksi toinen verijälki. Se oli selvästi liian lyhyt/helppo. Ensi kerralla sitten pidempi. Joka kerta oppii uutta.

Edellisessä postauksessa uhkasin ilmoittaa Hukan Lohjalle pentunäyttelyyn 7.1.12 ja näin myös tapahtui. Ollaan harjoiteltu hieman seisomista ja liikkeitä. Ainakaan Sipoon mätsärissä tuomari ei pelottanut ja mentiin muutenkin nätisti. Toivottavasti näin myös Lohjalla. ;)

 

Long time no see, long time no abc.

Pitkästä aikaa taas. Hyvä tovi on kyllä edellisestä päivityksestä ehtinyt vierähtää. Pian on joulukuu, eikä lunta näy missään! Nyt kyllä rupeisi jo riittämään jokapäiväinen tassujen peseminen ja kuivaaminen. Edelleen sitä lunta odotellessa. Tänä aamuna oli kyllä poikkeuksellisen mukava sää. Pakkasta ja hieman aurinkoa, ihana kirpakka aamu.

Eilen postissa saapui oma aikainen joululahjani. Canon EOS 1100D. Juu tiedän, kovasti kameraa lytätään ja leluksi haukutaan mutta itse olen muutamien kuvauskertojen jälkeen ollut hyvinkin tyytyväinen. Lisäksi Leican omistaja Mira lupasi myydä itselleen turhaksi jääneen objektiivin. Kuten arvata saattaa olenkin leikkinyt uudella kamerallani melkoisen ahkerasti, mallina luonnollisesti Hukka.

Ollaan me tämän hiljaiselon aikana jotain saatu aikaiseksikin. Sunnuntaina oltiin Sipoossa mätsäreissä. Ilma ei ollut kovin suotuisa, mutta onneksi mätsäri järjestettiinkin maneesissa. Odotin jotain paljon kaaoottisempaa, etenkin kun Hukka ei millään meinannut pysyä housuissaan ilmoittautumisen aikana, eikä myöskään odotellessa. Jokaisen luokse olisi ollut aivan pakko päästä. Kehässä kuitenkin Hukka oli todella hienosti! Nakit olivat pettämättömiä ja Hukka esiintyi todella hienosti. Meidän parina oli bordercollie Laku, jonka omistajan kyydillä pääsimme paikan päälle. Tuloksena oli punainen nauha. Punaisten kehässä ei enää jatkoon päästy. Punaisten kehän aikana kehän reunalta kuulin jonkun porukan ihmettelevän "Miten tuon näköinen koira on voinut saada punaisen! Kattokaa nyt sitä.". 

Viime perjantaina otimme ensimmäisen verijäljen. Se oli kyllä melko mielenkiintoinen kokemus. Hukka löysi jäljen aloituspisteen, haisteli ja mussutti veristä hiekkaa hetken. Sitten se lähti erittäin päättäväisesti jäljen loppupäähän. Täysin jäljen vierestä, nenä ei edes käynyt maassa. Löydettyään jäljen loppupäähän Hukka söi palkkana olleet lihapullat, mutusteli taas hiekkaa ja lähti ajamaan takajälkeä. Äidilleni kerrottuani meidän ensimmäisestä verijäljestä hän tokaisi, että "Siinä on jälkikoira!". Pitää antaa ensi kerralla jäljen vanhettua enemmän, vaikkapa puolesta tunnisa 45 minuuttiin. Ensimmäisellä kerralla jälki vanhettui noin vartin verran.

Tottiksessa olemme korjailleet hieman seuruun paikkaa. Hukalla on taipumusta seurata hieman kaukana ja edessä. Lihapullat ja naksutin ovatkin jo tuottaneet tulosta. :) Lisäksi ollaan pidetty tavallista enemmän luoksetuloharjoituksia, Hukalla kun ei aina tunnu niitä korvia olevan tositilanteen tullen.

Ajattelin ilmoittaa Hukan tammikuussa Lohjalla järjestettävään pentunäyttelyyn, mikäli työttömän kukkaro antaa myöten. Tai avomiehen kukkaro. ;)

Kuulumisia, pitkästä aikaa!

Vähän on tämä blogin kirjoittaminen nyt jäänyt vähemmällä viimeisen kuukauden aikana. Hengissä täällä kuitenkin ollaan, ja kasvettu aivan tajuttomasti!

Viime torstaina Hukka täytti 16 viikkoa jolloin käytiin eläinlääkärissä rokotuksissa. Kehuttiin oikein reippaaksi ja hyväkuntoiseksi pojaksi. Muutama viikko aikaisemmin käytiin taas tervehtimässä Leica-veljeä Pirkkalassa. :) Pojilla oli mahdottoman hauskaa, tosin taisin olla itse enemmän innoissani reissusta kuin Hukka. Olihan meillä hauskaa kera koirien, roskaruuan ja sipsien. Ne kuuluisat sipsi-picardibileet.

Meillä oli tarkoitus lähteä mukaan 12-13.11. järjestettävään pentunäyttelyyn Helsinkiin, mutta hoksattuani ykkösryhmän olevan sunnuntaina 13. päivä, joka sattuu olemaan isänpäivä. Isänpäivät on melkoisen mahdottomia saada vapaaksi töistä. :/ Ehkäpä suuntaamme sitten ensi kevään näyttelyihin. :)

Muutamina aamuina (aamuvirkkuja kun olemme) ollaan tottisteltu läheisellä hiekkakentällä ja on mennyt todella hienosti! Välillä tuntuu siltä, että mahtaako Hukka olla picardi ollenkaan. Se on tavattoman ahne, ja seisoo ruuan vuoksi vaikka päällään, se on aina enemmän tai vähemmän yhteistyöhaluinen ja välillä jopa tuntuu siltä, että sillä on jonkin verran miellyttämishalua. Ruokamoottori on toiminu takuuvarmasti, toivottavasti saadaan tästä pidettyä kiinni. Hakua otettiin tänään ensimmäistä kertaa. Hukan "kummitäti", eli hyvin hyvin pitkäaikainen ystäväni Pia herkkujen kanssa piiloon ja Pikku-Hukka perään "ukko"-taikasanan saattelemana. Äitini on lupautunut meidän koulutusohjaajaksi haun ja jäljen kanssa, odotan innolla minkälaisia treenihetkiä on tulossa. 


Sisäsiisteyskin on ollut jo useamman viikon hienosti kondiksessa. Silloin tällöin yksinollessaan on sattunut pissavahinko, muuten uskaltaisin väittää, että tämä on kohta sisäsiisti. Huh. Tosin eteisen kammottava hirvittävä koripöytä on saanut kyytiä. Hyvä poika, tuhoa se pois silmistäni. ;)

Höristreffit

Eilen Hukan veli Leica (Lieskakintun Rytmihäiriö) kävi kylässä omistajiensa Miran ja Jonnan kanssa. Pojilla oli mahdottoman hauskaa, niin kuin myös omistajilla. Koirat riehuivat niin metsässä kuin myös sisätiloissa, söivät käpyjä ja mutaa sekä kitkivät kasveja. Kävimme myös autolla pyörähtämässä keskustassa koirat takakontissa. Leica oli jo tottunut autossa matkustaja kun Hukka taas on matkustanut vasta muutaman kerran ja piti myös sen mukaista meteliä.

Eilen oli Hukan matokuurin viimeinen päivä ja tulihan niitä suolikaisiakin nähtyä. Keskiviikkona mennäänkin jo ensimmäisiin rokotuksiin. Näin ne lapset vaan kasvaa... 

Nyt antaa eilisen kuvasadon puhua puolestaan. Kuvat on ottanut Leican omistaja Mira Kuhlman. :)

Catch me if you can!

Digga tunnah!

Kumpi on kumpi?

Ei tullut päättömästä picardista maitua...

Niskalenkki!

Leica suklaasilmä

Uinahtaa...

Blink!

Veljekset uinumassa. ♥

Läjä