Sain kerran noottia siitä, että käytän koirallani kuonopantaa. Kuonopanta on vaarallinen, sitä tulisi käyttää vain lyhyitä pätkiä koulutustilanteissa, sillä saa aikaan vakavia vammoja sekä epilepsiaa. Lisäksi se on kamalaa, kuinka ihmiset vain riuhtovat hihnasta kuonopantaa käytettäessä, kertoi toinen henkilö. Minua kehotettiin käyttämään valjaita ja kietomaan hihna itseni ympärille, mikäli koiralla on taipumusta vetämiseen. Nyt hetkonen.
Tarkoittaako kuonopannan käyttäminen automaattisesti sitä, että hihnasta riuhdotaan ja kiskotaan? Mistä tulee oletus, että minä teen niin? Sekö on sitten terveellistä, että koira tempoilee joka suuntaan kieli sinisenä samalla hajoittaen ulkoiluttajansa käden, mahdollisesti jopa kaatamalla kumoon? Entäs ne valjaat sitten. Ne ovat meidänkin työvälineemme. Niiden kanssa saa ja pitää vetää. In my human opinion, on paljon terveellisempää ottaa tilanne haltuun pienellä korjausliikkeellä kuin päinvastaisella riuhtomisella ja nykimisellä.
Hukan kanssa käytimme kuonopantaa eniten sen ollessa kuuden seitsemän kuukauden ikäinen. Hukka oli silloin aivan kamala varhaisteininen kakkiainen, joka saattoi lainkaan varoittamatta rynnätä liukkaalla alustalla ojaan, kinoksiin, ruveta roikkumaan hihassa ja ynnä muuta totaalista perseilyä. Otin avukseni riimun, kuonopannan, ja tavoitteeksi saada hihnalenkeistä hillittyjä ilman minkäänlaisia säntäilyjä ja hyökkimisiä ojiin. Kuonopanta käytämme edelleen silloin tällöin, esimerkiksi koiratapahtumissa tai kun oma ranteeni on sökönä.
En väitä, etteikö kuonopannalla voisi saada vääränlaisella käytöllä aikaan niskavammoja taikka sitten sitä epilepsiaa, mutta aika rankalla kädellä sitä saa käyttää siinä vaiheessa. Minusta kuonopanta on yksi järkevimmistä keksinnöistä mitä on olemassa.
 |
| Hukka-poni riimunsa kanssa ihmettelemässä variksia aika lailla vuosi sitten. |
