Monitoimi-Hukka.

Sen lisäksi, että Hukka on pelastuskoiraoppilas, tokonaattori, uimari, koirapuistokaveri ja sylikoira, se on myös vinttikoira!

Juu, kuntohan sillä loppui kesken, mutta onhan se nyt pirun rankkaa heti ekalla kerralla juosta pitkää matkaa täysiä tiukkojen kurvien kera. Koska YouTube ei ole ystävä eikä anna linkata videota, klikkaa se auki tästä. 

Kivoja kasoja ja metsähakua.

9.5. raunioilla, teemana "Kivoja kasoja" koska viimeksi kasat olivat kovin jänniä. 
Käytiin edellisenä iltana raunioilla ihan vaan hengailemassa, kiipeilemässä kasoilla ja  syömässä nameja. 

Kivat kasat ovat kirjaimellisesti kivoja kasoja. Megahiiveen kivoja peräänlähtöjä kasoille suoralla palkkauksella. Viimeinen ukko meni piiloon asti jonka jälkeen päästin Hukan perään. Tässä taas huomattin, että nenä on kunnossa helpoista ukoista huolimatta, ettei se etsi vain silmiensä varassa. Hukka meni maalimiehen ohi, kiipesi sen vierestä kasan korkeammalle kohdalle ja otti hajun ilmasta. Aika taitava tyyppi, vaikka itse sanonkin.


16.5. oltiin taas metsähaun parissa. Metsän uumenissa oli neljä valmista ukkoa, jotka käyttivät tarvittaessa ääntä (taputus). Pari ensimmäistä lähetystä meni niin päin pöpelikköä kuin voi mennä. Herra Makaroni jäi hengailemaan ja jolkottelemaan aivan jonnekin muualle minne piti. Ei kun uudestaan. Oikeastaan jokaiselle ukolle lähettäminen meni uusiksi. Kaksi viimeistä ukkoa käyttivät ääniapua jolloin oli aivan toinen meininki. 

Nyt täytyy panostaa tuohon suoraan lähettämiseen ja siihen, että ukko on nimenomaan siellä minne lähetetään. Herra Makaroni menee todella helposti spagetille, keskittyminen herpaantuu... No, hyvä siitä tulee, ei tässä kiirettä ole.

Extra-purnaus, kiesus tätä punkkien määrää! Oikeasti kuvittelin, että punkit ovat enemmän pienempien kyläpahaisten kuin taajama-alueiden ongelma. Mutta ei, Helsingissä niitä riittää. Aivan jumalattomasti! Porvoossa asuessamme Hukasta ei löytynyt ainuttakaan punkkia, Helsingissä punkkeja on ollut pelkästään päässä jo varmaan lähemmäs kymmenen. Kaikki vajaan viikon sisällä. Tiistaina läväytin myrkyt niskaan, nyt odotellaan että leviäisi joka paikkaan ja katsotaan, auttaako. Hyrr.

Hakumetsällä

Edellinen metsähaku meillä on ollut syyskuussa, joten otimme helpomman puoleisia pistoja. Kaksi ensimmäistä ukkoa näyttäytyivät, kolmas oli valmiiksi piilossa ja neljäs käytti ääntä (taputus). Kaksi ensimmäistä ukkoa näyttäytyivät piilostaan, koira käännettiin pois ja ukot menivät vähän matkan päähän toiseen piiloon. Näiden ukkojen perään lähdettiin kuin tykin suusta, intopinkeänä ja täynnä riemua. Molemmat ukot löytyivät ilmaisun kera. Kolmas ukko löytyi myös hienosti, mutta Hukka ei ehkä ollut täysin varma siitä, että oliko ukko sielä, kun sepäs ei näyttäytynytkään. Tähän lähdetään nyt hakemaan varmuutta. Vielä ei ole aika tyhjille piiloille. Viimeinen ukko antoi äänen ja se löytyi varmasti ja iloisesti. Neljä ukkoa, neljä ilmaisua, olen erittäin tyytyväinen melkein kahdeksan kuukauden metsähakutauon jälkeen. 

Kokonaisuudessaan treeneistä jäi hyvä mieli ja sain paljon vinkkejä maalimiehenä olemiseen sekä koiran lähettämiseen. Lähetettäessä koiran tulisi olla suorana, joka on kyllä hieman vaikeahkoa tuon kokoisen koiran kanssa joka on oikea Herra Makaroni. Pari kolme askelta eteen päin lähetystilanteessa pitäisi saada koiran suoraksi. 
Maalimiehenä olen ollut viimeksi vähänkin aktiivisemmin  varmaan kymmenisen vuotta sitten, joten paljon opittavaa ja muisteltavaa on. Onneksi joka kerta oppii lisää. Jos ei ole koskaan ollut maalimiehenä voisi kuvitella sen olevan helppoa. Mutta se vasta vaikeaa onkin! Tulee hirveä pläjäys infoa kuinka toimia, matkalla piiloon puolet unohtuu ja sitten taas ennen koiran lähettämistä palaavat mieleen, unohtuvat taas ja sitä rataa. No, kukaan ei ole seppä syntyessään ja siksi me tässä ryhmässä olemmekin, harjoittelemassa toimimaan oikein.

Ensi kerralla raunioilla, odotuksena reippaampi koira mitä edellisellä rauniokerralla sekä varmempaa ja rohkeampaa kasoilla liikkumista.