Höristreffit

Eilen Hukan veli Leica (Lieskakintun Rytmihäiriö) kävi kylässä omistajiensa Miran ja Jonnan kanssa. Pojilla oli mahdottoman hauskaa, niin kuin myös omistajilla. Koirat riehuivat niin metsässä kuin myös sisätiloissa, söivät käpyjä ja mutaa sekä kitkivät kasveja. Kävimme myös autolla pyörähtämässä keskustassa koirat takakontissa. Leica oli jo tottunut autossa matkustaja kun Hukka taas on matkustanut vasta muutaman kerran ja piti myös sen mukaista meteliä.

Eilen oli Hukan matokuurin viimeinen päivä ja tulihan niitä suolikaisiakin nähtyä. Keskiviikkona mennäänkin jo ensimmäisiin rokotuksiin. Näin ne lapset vaan kasvaa... 

Nyt antaa eilisen kuvasadon puhua puolestaan. Kuvat on ottanut Leican omistaja Mira Kuhlman. :)

Catch me if you can!

Digga tunnah!

Kumpi on kumpi?

Ei tullut päättömästä picardista maitua...

Niskalenkki!

Leica suklaasilmä

Uinahtaa...

Blink!

Veljekset uinumassa. ♥

Läjä

City picardi!

Hukka täytti tänään 10 viikkoa, ja sen kunniaksi kävimme bussilla kaupungissa pällistelemässä. Ensimmäinen bussimatka sujui hieman levottomasti, Hukka pyöri ja hyöri bussissa sekä piipitti "piip piip pelottava bussi!". Itse yritin huokailla ja haukotella, jotta Hukkakin rauhottuisi. Vartin bussimatkan jälkeen olimme keskustassa, josta jatkoimme matkaa Runebergin puistoon, tutummin Runkkupuistoon. Kävimme myös Faunataressa ihmettelemässä, sekä eläinlääkärissä vaa'alla. Hukalla plakkarissa 7,8 kg. :)

Näimme paljon ihmisiä sekä koiriakin. Englanninbulldog oli pelottava, siitä ei päästy mihinkään. Sen sijaan bichon frisé oli aivan valloittava, sen kanssa olisi voinut painia enemmänkin. Monenlaisia ihmisiäkin moikkasimme. Niin mukavia ihmisiä kuin puistojuoppojakin. Tosin juoppoja emme tarkoituksella morjestaneet. Kai Hukan ulkonäkö vetää niitäkin puoleensa. :D Päivän sanotuin lause taisi olla "Voi kuinka ihana, ja mitkä korvat!".

City picardi coolina bussipysäkillä.

 Pari päivää sitten kävimme äitini luona. Hukka sai painia vuotiaan slovakiancuvac Tuhkiksen kanssa (Stubbenin Tuhkimo) ja ne tulivatkin loistavasti toimeen keskenään! Nani taas pysyi suosiolla kauempana nyrpistellen nenäänsä. Nani näytti valtavalta, en ole varmaan ikinä nähnyt sitä niin tajuttomassa karvassa!

Sitten vielä pieni kuvasarja kanervalapsesta. :)

Kamera?

Sinisilmäpicardi. Saa nähdä tummeneeko vielä.

Mäykkyjä, autoja ja pantasuunnitteluja.

Eilen käväisimme kaverini Reikun luona Askolassa tervehtimässä pelastusnakkeja, eli mäyräkoirat Ara ja Jere. Menomatka sujui äitini sylissä itse ollessani ratin takana, mutta paluumatkalla mentiinkin yksin takakontissa. Pari minuuttia kunnes nukahti tyytyväisenä.

Kameraa en Askolaan muistanut ottaa mukaan, mutta Hukka tuntui viihtyvän mäykkyjen kanssa. Mitä nyt Ara, törkyinen vanha setä yritti astua Hukkaa. ;) Lisäksi kävimme sisällä tervehtimässä Mirri-kissaa, josta Hukka ei pahemmin piitannut. 

Viikko on alkanut oikein mukavasti! Hukka on rohkaistunut huomattavasti ja vähän aikaa sitten ilmennyt stoppailu lenkeillä on vähentynyt selvästi. Metsässä ollessaan vapaana Hukka uskaltaa tutkia ympäristöä enemmän. 
Ollaan harjoiteltu yksinoloa, joka on mennyt todella hienosti. Lauantaina Hukka oli noin 1½ tuntia yksin ollessani töissä. Kun Arsi tuli sillä aikaa kotiin, oli Hukka kuulemma ollut hiljaa, eikä tuhojakaan oltu tehty. :)
Toinen asia mitä ollaan harjoiteltu kovasti, on luoksetulo. Taikasana "täällä" saa Hukan juoksemaan iloisesti luokse, eikä kertaakaan ole pettänyt. 
Hukka on niin perso ruualle, että ruualla sen saisi tekemään vaikka mitä. Toivottavasti ruokamoottori ei hiivu tulevaisuudessa. ;) Ajattelinkin, että voisi jossain vaiheessa ottaa ensimmäisen hakuharjoituksenkin.

Ollaan myös tutustuttu erilaisiin ihmisiin. Täällä ympäristössä asuu paljon eläimistä tykkääviä ihmisiä, etenkin samassa taloyhtiössä monet ovat halunneet rapsuttaa Hukkaa, niin aikuiset kuin lapsetkin joka on hieno juttu.

Edellisessä postauksessa hehkuttamani DesingDogin sivuja tutkiessani sain kuningasidean joka on pakko toteuttaa heti kun vain mahdollista! Ja kunhan saan jotenkin arvioitua pantaan mitat niin, että panta kävisi Hukalle aikuisiällä täydellisesti.


Nyt taas lisää kuvia tältä päivältä:

Käpyjahdissa

Hukka haukkui sientä. :D

Ja TAAS monttu auki?!

Qui, moi?

Arkea ja kuvasaastetta.

Arkea ollaan tässä nyt elelty. Tosin seuraavan kerran menen töihin vasta huomenna. Mutta kuitenkin. Hukka on iloinen pentu. Se syö, nukkuu, tekee tuhojaan, riehuu, nukkuu, syö ja nukkuu taas. Ainakin tähän asti kaikki on tuntunut hyvin helpolta. Kertaakaan se ei ole tehnyt pissoja lattialle eikä esiin otetulle räsymatolle, vaan on tehnyt ne aina paperille. Isommat asiat on tehty yhtä kertaa lukuunottamatta ulos. :) 

Tiistaina kylässä kävi ystäväni Kiia ja Niko heidän saksanpaimenkoiransa Cherin kanssa. Cheri on hyvin penturakas koira, ja Hukkakin ihastui Cheriin lähes heti. 

Oi Cheri, sä oot ihana!

Eilen kylässä kävi äitini, veljeni sekä Nani-gronttu. :) Ovesta sisään tultuaan Nanin ilme oli kyllä näkemisen arvoinen: "Voi ei, ei taas, ei pentua!" Nani pysyi visusti sohvalla Hukan yrittäessä haastaa leikkiin. Nani sanoi myös kerran kovan sanan, jonka jälkeen Hukka jätti sen suosiolla rauhaan. Silloin kun Tuhkis muutti äidilleni, niin Nani karttoi sitä ainakin kaksi viikkoa. Ihan normaalia Nania siis. ;) Äitini mielestä Hukka oli kasvanut sunnuntaista, itsehän en luonnollisesti eroa näe kun sen kanssa koko ajan olen.

Hukka täyttääkin tänään 8 viikkoa. Eilen otettiin ensimmäiset yksinoloharjoituksen ja tänään jatketaan. Eilen ne menivät hyvin, Hukka ei piitannut ollenkaan siitä että jäi yksin. Seisoskelin aina pari minuuttia rappukäytävässä, kävelin siellä edes takas, ylös ja alas. Eikä inahdustakaan! Sitten kun menin sisään, niin Hukka tuli vastaan tyylillä "Oi kiva sä tulitkin jo kotiin, tosi kiva juttu!" Melkein herää kysymys, että tajusikohan se ollenkaan että lähdin pois... :D

Eilen annoin myös ensimmäisen osan matokuurista. Pidin tabletin puolikasta kädessä, pistin sen Hukan nenän eteen notta katso, otappa siitä. Ja kitaan meni. Perässä pieni pala jauhelihaa.

Olen eksynyt DesingDogin sivuille, voi ei. Tuli heti mieleen miljoona ideaa, mutta kukkaro ei anna myöten toteuttaa niitä kaikkia. :D Että ehkäpä yksi kerrallaan kuitenkin. Tosin en nyt tiedä mistä aloittaisin. Köh.

Tässä taas vähän kuvasatoa eiliseltä. :)

Mä tuun mä tuun!

Sarjassamme torkkuvat picardit part 5665456. Pää tyynyn alla jalka solmussa on hyvä nukkua!

Sitten muutama kuva vielä kasvattajan luota, oli pakko laittaa kun Arsi sai ne vihdoinkin laitettua puhelimestaan koneelle. :)
 

Saatan tuhota maton...

Saatan myös mennä tästä yli.

Mami, let's play? Kuvanlaadusta vastaa Nokia.

Kotona ollaan!

Eilen kotiuduimme. Menomatka Seinäjoelle oli tuskallisen pitkä, tai ainakin se tuntui siltä. Koko ajan vilkuilun kelloa, kuuntelin musiikkia ja yritin myös nukkua, mutta eihän siitä tullut yhtään mitään.

Perillä meitä odotti lauma pieniä naskalihampaisia picardiileja, jotka olivat venähtäneet melkoisesti!

Lieskakintun Rainbow in the Dark "Rinsessa", kasvattajan pitämä tyttö. :)

Rinsessa ja Lieskakintun Remu "Remu". Niin ja joku kolmas osapuoli. :o

Pusi pusi!

Tuossa muutama kuva muistakin kuin Hukasta. :) Remulla oli veikeät korvat!


Kotimatkalle lähdettyä Hukka piipitti vähäsen aikaa, mutta otti sitten ihan rennosti. Vastapäätä junassa istui lk mäyräkoira, jota olisi kovin mielellään halunnut lähteä haistelemaan. Mäykky tosin katsoi Hukkaa tyylillä "Pentu, huoh..." :D
Junamatka meni kokonaisuudessaan hienosti. Aina välipysäkeillä Hukka heräsi ja valpastui, mutta junan lähdettyä liikkeelle jatkoi taas uniaan.


Illalla kotona ja tämä päivä iltapäivään asti ollaan suurimmaksi osaksi nukuttu matkaväsymystä. Tosin Hukka ehti jo pelästyttääkin. Ensimmäisenä yönä se oksensi, tosin vain hieman limaa. Aamulla vähän aikaa aamuruuan saamisen jälkeen se okseni aamuruuat, eikä syönyt oksennustaan. Iltapäivällä herättyään Hukka oksensi kaksi kertaa, tosin kummallakaan kerralla ei tullut mitään ulos. Siinä vaiheessa alkoi jo sydän tykyttämään. Viestiä ja puhelua kasvattajan kanssa, soitto äidille, soitto tutulle... Ja lopputuloksena, ettei oikeastaan ole mitään hätää. Kuulemma ihan normaalia että stressin, pitkän kotimatkan ja uuden ympäristön takia menee vähän hämilleen. Nyt Hukka sai päiväruokansa noin neljän maissa, eikä ole oksentanut sen jälkeen. :) Annoin ruuan kanssa myös hieman piimää rauhoittamaan vatsaa. Hukka kuitenkin syö, juo, leikkii, tekee tuhojaan ja uloste on normaalia. Kuitenkin tuollainen säikäyttää, etenkin kun on ollut netissä paljon parvo-juttuja liikkeellä. Välillä tuntuu, että näiden eläinten kanssa tarvitsisi nitrot.


Tänään ollaan käyty tutustumassa lähiympäristöön. Korttelilenkkejä sekä metsässä juoksentelua. Onneksi asutaan mukavasti "maalla keskellä kaupunkia". Palvelut on melko lähellä, mutta ympärillä on kuitenkin paljon metsää, peltoja ja hienoja lenkkeilymahdollisuuksia. Vaikka unelmana minulla olisi omakotitalo maalta...
No, takaisin asiaan. Hihnassa käveleminen ei ole ollut kovin helppoa, mutta hurjasti kehuja antamalla on saanut poikaa eteen päin. :) Harjoittelua vain, niin kyllä se siitä. Lisäksi päivän saldoon kuuluu vetoleikkejä, pallon jahtaamista, räsymaton syömistä, parvekkeen oven järsimistä ja roppakaupalla tihutöitä. ;) Nyt väsynyt picardiili nukkuu jalkojen vieressä. 


Päivän kuvasatoa!

Aamulenkillä.

Kasvattajan luona juuri ennen kotiin lähtöä. :)

Minä en syönyt räsymattoa, en varmasti...

Sano AAAAA!

Näillä korvilla pitäisi kuulla hyvin. :)

Tuota noin...?

Kato nyt kun oon söpö ja pieni ja täysin harmiton.

Husky?

"Täällä! Täällä täällä tuu tuu tuu hyyyyvä poika!"