Kotona ollaan!

Eilen kotiuduimme. Menomatka Seinäjoelle oli tuskallisen pitkä, tai ainakin se tuntui siltä. Koko ajan vilkuilun kelloa, kuuntelin musiikkia ja yritin myös nukkua, mutta eihän siitä tullut yhtään mitään.

Perillä meitä odotti lauma pieniä naskalihampaisia picardiileja, jotka olivat venähtäneet melkoisesti!

Lieskakintun Rainbow in the Dark "Rinsessa", kasvattajan pitämä tyttö. :)

Rinsessa ja Lieskakintun Remu "Remu". Niin ja joku kolmas osapuoli. :o

Pusi pusi!

Tuossa muutama kuva muistakin kuin Hukasta. :) Remulla oli veikeät korvat!


Kotimatkalle lähdettyä Hukka piipitti vähäsen aikaa, mutta otti sitten ihan rennosti. Vastapäätä junassa istui lk mäyräkoira, jota olisi kovin mielellään halunnut lähteä haistelemaan. Mäykky tosin katsoi Hukkaa tyylillä "Pentu, huoh..." :D
Junamatka meni kokonaisuudessaan hienosti. Aina välipysäkeillä Hukka heräsi ja valpastui, mutta junan lähdettyä liikkeelle jatkoi taas uniaan.


Illalla kotona ja tämä päivä iltapäivään asti ollaan suurimmaksi osaksi nukuttu matkaväsymystä. Tosin Hukka ehti jo pelästyttääkin. Ensimmäisenä yönä se oksensi, tosin vain hieman limaa. Aamulla vähän aikaa aamuruuan saamisen jälkeen se okseni aamuruuat, eikä syönyt oksennustaan. Iltapäivällä herättyään Hukka oksensi kaksi kertaa, tosin kummallakaan kerralla ei tullut mitään ulos. Siinä vaiheessa alkoi jo sydän tykyttämään. Viestiä ja puhelua kasvattajan kanssa, soitto äidille, soitto tutulle... Ja lopputuloksena, ettei oikeastaan ole mitään hätää. Kuulemma ihan normaalia että stressin, pitkän kotimatkan ja uuden ympäristön takia menee vähän hämilleen. Nyt Hukka sai päiväruokansa noin neljän maissa, eikä ole oksentanut sen jälkeen. :) Annoin ruuan kanssa myös hieman piimää rauhoittamaan vatsaa. Hukka kuitenkin syö, juo, leikkii, tekee tuhojaan ja uloste on normaalia. Kuitenkin tuollainen säikäyttää, etenkin kun on ollut netissä paljon parvo-juttuja liikkeellä. Välillä tuntuu, että näiden eläinten kanssa tarvitsisi nitrot.


Tänään ollaan käyty tutustumassa lähiympäristöön. Korttelilenkkejä sekä metsässä juoksentelua. Onneksi asutaan mukavasti "maalla keskellä kaupunkia". Palvelut on melko lähellä, mutta ympärillä on kuitenkin paljon metsää, peltoja ja hienoja lenkkeilymahdollisuuksia. Vaikka unelmana minulla olisi omakotitalo maalta...
No, takaisin asiaan. Hihnassa käveleminen ei ole ollut kovin helppoa, mutta hurjasti kehuja antamalla on saanut poikaa eteen päin. :) Harjoittelua vain, niin kyllä se siitä. Lisäksi päivän saldoon kuuluu vetoleikkejä, pallon jahtaamista, räsymaton syömistä, parvekkeen oven järsimistä ja roppakaupalla tihutöitä. ;) Nyt väsynyt picardiili nukkuu jalkojen vieressä. 


Päivän kuvasatoa!

Aamulenkillä.

Kasvattajan luona juuri ennen kotiin lähtöä. :)

Minä en syönyt räsymattoa, en varmasti...

Sano AAAAA!

Näillä korvilla pitäisi kuulla hyvin. :)

Tuota noin...?

Kato nyt kun oon söpö ja pieni ja täysin harmiton.

Husky?

"Täällä! Täällä täällä tuu tuu tuu hyyyyvä poika!"