lauantai 30. heinäkuuta 2011

HUOMENNA!


Nyt voin sanoa, että huomenna! Jollakin saattaa herätä kysymys, että miksi kirjoitan blogia tähän aikaan aamuyöstä. Syy lienee siinä, että tulin juuri töistä mäkkärin autokaistan kautta kotiin. Tosin olin liikenteessä polkupyörällä. 

Autoista puheen ollen, torstaina olin inssissä ja se meni läpi! Olin kyllä aivan varma, etten pääsisi sitä läpi. Auto sammui saman risteyksen aikana kolme kertaa, onnistuin saamaan takalasin pyyhkijät jotenkin päälle enkä sitten enää pois (inssikin yritti saada niitä pois päältä, eipä onnistunut hänkään siinä). Takaisin katsastusaseman pihaan ajettuani inssi kuulosti aivan siltä, kuin olisi ollut sanomassa "Juu otappa muutama ajotunti lisää ja kokeillaan sitten uudestaan" mutta ei, kyllä se läpi meni. :) Sen kunniaksi käytiin äidin ja hänen miehensä kanssa Jumbossa, itse olin ratin takana.

Nyt töistä, mäkkäreistä ja insseistä siihen varsinaiseen asiaan. :) Pikku-Hukan kotiutumiseen on tosiaan yksi päivä aikaa. Kaikki on kotona oikeastaan valmista, sähköjohdot olen parhaani mukaan piilottanut, pitää vaan tietokoneen laturin ja kaiuttimien johdot saada jonnekin piilotettua.

Sunnuntain hakumatkaa varten olen pakannut repun valmiiksi, mukana mm. vesipullo ja -kuppi, pari isoa pyyhettä makuualustaksi, pari pienempää pyyhettä, kakkapusseja, sanomalehtiä, vessapaperirulla, roskapussi, nameja, panta ja hihna... Jaettujen kokemusten perusteella pennut ovat nukkuneet junamatkat lähes kokonaan, toivottavasti myös Hukan kohdalla on näin. Voin sieluni silmin jo nähdä, kuinka junamatkalla takaisin kotiin päin jokainen ohitse kulkeva sanoo "Vooooi kuinka ihana pentu, saako sitä rapsuttaa, mikä sen nimi on, minkä ikäinen se on, onko se sekarotuinen, ai siis mikä paimenkoira?". :D



 Jumbossa kun torstaina kävin, niin mukaan eksyi autotarra (vaikkei sitä autoakaan ole, aloitan auton sisustuksen täysin oikeasta pääsä...) sekä jo pitempään hankinnassa ollut naksutin. Tällä kertaa muistinkin sen hankkia. 




Heh, naurattaa tuo muistilappu jääkaapin ovessa "Nimi oveen! Pese seinät. Muodokkaan lampun putsaus." Tarkennetaan, että seinien peseminen tarkoittaa lintuhäkin takana olevaa nurkkausta, koska nuo mokomat onnistuvat aina jotenkin tähtäämään seinille. Ei ymmärrä miten ne pystyvät moiseen. :D Niin ja muodokas lamppu on Ikean Duderö-lamppu. Siihenkin undut onnistuvat aina tähtäämään... Tosin koko lamppu meni loppujen lopuksi vaihtoon.


Jumbon reissulla mukaan tarttui Bauhausista lehtikompostori. Ei siis sillä, että lehtiä ja oksia siihen pistäisin, vaan pentuportiksi esim. makuuhuoneen tai keittiön ovelle. Ja kun tuon komeuden pistää nippusiteillä kasaan, niin saakin nurkkaan aidattua pentuaitauksen, mikäli sellaiselle käyttöä tulee. Toisen kompostorin ostamalla siitä olisi vasta hillittömän kokoisen saanutkin!




Tuossa kuvassa muutama lelu: vinkulelu, pari vetolelua, pallo, kongi... Pistin tänään vielä tilaukseen pakollisen röhkivän "vinkulelun", hampaidenhoitosetin, possunkorvia ja aktivointipallon. Hukka saa kunnian nukkua tuolla sohvatyynyllä niin kauan kuin vain koivet siihen mahtuu. :) Sain tuon tyynyn muuten 18-vuotis synttärilahjaksi.




Tosiaan, huomenna tuo pieni valloittava otus saapuu kotiin! Nyt kyllä painun pehkuihin, että jaksan vielä huomisen iltavuoron. Sen jälkeen onkin viisi päivää "mammalomaa", jota tuskin lomailuksi voi kutsua.

keskiviikko 27. heinäkuuta 2011

Neljä päivää!

Siis neljä päivää Hukan kotiutumiseen. Tunteet ovat sekalaiset, äärettömän iloinen ja onnellinen, samalla jännittää hirmuisesti. Onhan Hukka kuitenkin se ensimmäinen ikioma koirani, josta kannan kaiken vastuun itse. 

Meillä onkin oikeastaan kaikki jo valmiina. Ruokakipot, lelut, peti, lääkekaappi, vakuutukset... Kaikki on valmiina. Myös matot on kääritty jo pois ja sanomalehtien keräys on lähtenyt muutama viikko sitten käyntiin. Enää puuttuu vaan se koira!


Pentuja kävin katsomassa 5-viikkoisina sekä kolme päivää myöhemmin. Kuvittelin, että tämä odottaminen olisi tuntunut paljon pidemmältä ja paljon tuskallisemmalta, mutta oikeastaan koko seitsemän viikkoa on mennyt yllättävän nopeasti ja huolettomasti.

Tässä odotellessa olen saanut myös uuden ystävän, Miran, joka ottaa samasta pentueesta myös urospennun. Yhdessä ollaankin sitten täpinöity tässä muutama viikko. :D
Avokkikin on innoissaan pennun saapumisesta, tosin se ei näytä sitä samalla lailla kuin minä itse. Kerran hän sanoikin, että "Sä oot ihan kumma kun koko ajan hihkutat sitä pentua" ja muutenkin ihmettelee, miten jaksan puhua siitä lähes taukoamatta. ;)



"Äitii mä haluun poiiiiiis!"
Ehkä vielä kykenen kuitenkin sen neljä päivää odottamaan. Tähän sisältyy kaksi työpäivää ja yksi inssi. Kääk.