Hakumetsällä

Edellinen metsähaku meillä on ollut syyskuussa, joten otimme helpomman puoleisia pistoja. Kaksi ensimmäistä ukkoa näyttäytyivät, kolmas oli valmiiksi piilossa ja neljäs käytti ääntä (taputus). Kaksi ensimmäistä ukkoa näyttäytyivät piilostaan, koira käännettiin pois ja ukot menivät vähän matkan päähän toiseen piiloon. Näiden ukkojen perään lähdettiin kuin tykin suusta, intopinkeänä ja täynnä riemua. Molemmat ukot löytyivät ilmaisun kera. Kolmas ukko löytyi myös hienosti, mutta Hukka ei ehkä ollut täysin varma siitä, että oliko ukko sielä, kun sepäs ei näyttäytynytkään. Tähän lähdetään nyt hakemaan varmuutta. Vielä ei ole aika tyhjille piiloille. Viimeinen ukko antoi äänen ja se löytyi varmasti ja iloisesti. Neljä ukkoa, neljä ilmaisua, olen erittäin tyytyväinen melkein kahdeksan kuukauden metsähakutauon jälkeen. 

Kokonaisuudessaan treeneistä jäi hyvä mieli ja sain paljon vinkkejä maalimiehenä olemiseen sekä koiran lähettämiseen. Lähetettäessä koiran tulisi olla suorana, joka on kyllä hieman vaikeahkoa tuon kokoisen koiran kanssa joka on oikea Herra Makaroni. Pari kolme askelta eteen päin lähetystilanteessa pitäisi saada koiran suoraksi. 
Maalimiehenä olen ollut viimeksi vähänkin aktiivisemmin  varmaan kymmenisen vuotta sitten, joten paljon opittavaa ja muisteltavaa on. Onneksi joka kerta oppii lisää. Jos ei ole koskaan ollut maalimiehenä voisi kuvitella sen olevan helppoa. Mutta se vasta vaikeaa onkin! Tulee hirveä pläjäys infoa kuinka toimia, matkalla piiloon puolet unohtuu ja sitten taas ennen koiran lähettämistä palaavat mieleen, unohtuvat taas ja sitä rataa. No, kukaan ei ole seppä syntyessään ja siksi me tässä ryhmässä olemmekin, harjoittelemassa toimimaan oikein.

Ensi kerralla raunioilla, odotuksena reippaampi koira mitä edellisellä rauniokerralla sekä varmempaa ja rohkeampaa kasoilla liikkumista.