Nyt hävettää. Viimeisin päivitys tehty syyskuussa, ai samperi. :D Nyt on niin paljon asiaakin kerrottavana. Kyllä tuo harva päivittely kostautuu. Täytyy ihan tosissaan yrittää tehdä päivitys ainakin kahdesti kuussa, ettei tule sitten tämmöisiä mega-super-potti-päivityksiä. Joudun ottamaan ihan Facebookin avukseni, että huomaan mitä kaikkea tässä on oikeasti tapahtunut. Aloitetaanpa poikien terveystutkimuksista! Molemmilta kuvattiin selkä virallisena, lisäksi Bentleylle tehtiin virallinen sydänkuuntelu.
Tutkimukset suoritettiin luottopaikassani MeVetissä, Per Axelsonin tutkimana. Tulokset olivat hyvät! Eläinlääkärin mukaan molemmilla selkä puhdas, samoin Bentleyn sydän. Kennelliiton papereissa sitten ilmeni, että Bentleyllä onkin pieni piikki (T6). Toivottavasti ei rupea vaivaamaan mitenkään. Tyytyväinen kuitenkin olen, ettei mitään suurempaa löytynyt.
Tässä välissä oltiin molempien kanssa Hyvinkäällä maastoharjoituksissa kahdesti. Hukka vetää itsensä odotellessa niin mahdottomille kierroksille. Kun käännytään radalle vievälle hiekkatielle, alkaa mahdoton älämölö, kiljunta ja vingunta. Lämmitellessä ja vuoroa odotellessa Hukka haukkuu, kiljuu, kitisee, menee nelivetona ja kyttää jokaisella kerralla vieheen perään. Sitten omalla vuorolla se ei sitten puolta matkaa pidemmälle jaksakaan juosta, vaan menee pupulaukalle. Ehkä nämä pitkät matkat ei sitten ole Hukan juttu, vaikka kivaa sillä epäilemättä onkin!
Juoksun jälkeen on hyvä käydä hiekkakylvyssä!
Bentley taas on kehittynyt aivan mahdottomasti! Hieronnat, osteopaatti ja kunnon kohotus on tehnyt vintille ihmeitä. Takapää aukeaa aivan erilailla mitä viime kertoina. Viettiä selvästi löytyy ja vauhtia piisaa!
Seuraavan kerran kävimme vieheellä kaksi viikkoa myöhemmin, jolloin tapahtui valtava harppaus eteen päin. Bentley otti ensimmäisen kerran vieheestä kiinni! Pieni asia, mutta suuri ilo. Suorituksesta saatiin video (jota Blogger ei jostain syystä löydä Youtubesta jotta sen voisi tähän hienosti suoraan laittaa), jonka voi katsoa klikkaamalla tästä.
Jatketaan vielä vinttikoiralinjalla. Ilmoitin Bentleyn lokakuussa järjestettäviin maastomöllikisoihin, Hyvinkäällä järjestettiin nekin. Olin suorituksesta todella tyytyväinen! Pisteitä tuli 248/300 ja sijoitus 8/31! Ei yhtään pöllömmin ekakertalaiselta. Ystäväni teki hienon kollaasin möllimaastoista, taustamusiikkina osuvasti Swedish House Mafian Greyhound.
Bentleyn suoritus kohdassa 3:53
Onnistumisten jälkeen on tullut myös murheita. Bentley säikäytti meidät kunnolla popsittuaan Hukan venähtäneeseen takakinttuun tarkoitetut Rimadylit, noin kymmenen kappaletta 100mg tabletteja. Bentley kiidätettiin Viikkiin, jossa se oksennutettiin. Oksennuksesta löytyi selviä Rimadylin jämiä. Sitten otettiin verikoetta sekä maksa- ja munuaisarvoja. Seuraavaksi juotettiin kiitettävä määrä lääkehiiltä. On muuten tavattoman sotkuista puuhaa, etenkin kun koira ei ollut maailman yhteistyöhaluisimmalla tuulella. Bentley jäi yöksi tiputukseen. Vaikka tiesin, että B pääsee seuraavana iltana kotiin, ja eläinlääkärin mukaan ollaan hyvin vakaalla pohjalla, en voinut vollotukselle mitään. En, vaikka tiesin sen jäävän hyvään hoitoon.
Yön aikana maksa- ja munuaisarvot olivat hieman nousseet, mutta laskeneet taas normaaliin. Sain hakea Bentleyn kotiin seuraavana iltana. Onneksi on koirille vakuutukset. Kerrankin niistä oli oikeasti hyötyä, maksoi vuosimaksunsa jo yli kaksinkertaisena takaisin. Päästyään Viikistä Bentley nukkui seuraavana vuorokautena hyvin paljon. Se ei varmasti nukkunut siellä sekuntiakaan. Hukka oli hyvin onnellinen saadessaan kaverinsa takaisin kotiin.
Mitä opimme tästä? Laitetaan lääkkeet visusti talteen. Mikron päällä oleva laatikko, jossa pidän koirien merilevät ym. hippituotteet, ei selvästikään ollut tarpeeksi hyvä jemma ahnetta vinttikoiraa ajatellen. Etenkään, jos Rimadylit tuoksuvat ja maistuvat maksalta.
Marraskuu oli muuten kaikin puolin aika rento kuukausi. Ollaan käyty pitkillä lenkeillä ja itse aloitin elämäntaparemontin. Huksun kanssa ollaan nyt muutaman kerran käyty uuden yhdistyksen uusissa peko-treeneissä hakemassa apua sen motivaatio- ja irtoamisongelmiin. Olin heittämässä hanskat tiskiin koko harrastuksen suhteen, mutta koska pelastuskoiratoiminta on minulle hyvin tärkeä ja ns. kutsumuslaji, halusin antaa sille vielä toisen mahdollisuuden.
Pohdintojen jälkeen oli selvää, että Hukkaa ei maalimiehet hirveästi kiinnostaneet, saati sitten niiden etsiminen. Ellei ne maalimiehet sitten olleet omaa perhettä ja maailman parhaita tyyppejä, avomieheni tai äitini, jotka se hakee vaikka mistä. Juttelin ongelmasta parin peko-kouluttajan kanssa ja kävimme treeneissä hakemassa sitä kuuluisaa motivaatiota. Ja tuloksia on syntynyt. Hukka vaatii maalimieheltä aika paljon.
Nyt Hukalla on selvästikin täysin uusi motivaatio hommaan. Ei edetä liian nopeasti ja tehdään pistoja koiran vireen mukaan. Picardin kanssa harrastamisessa on omat jujunsa. ;)
Josta tulikin mieleen, joululahja minulta minulle. Uusi treeniliivi. Ja aivan varmasti joku sielä nyt mussuttaa sitä, että tässä yritetään selitellä omaa osaamattomuuttaan. Picardien omistajat ainakin ymmärtävät tämän täysin.
Kati Stensblom
Kati Stensblom
Kati Stensblom
Kati Stensblom
Etsinyt, löytänyt, ilmaissut ja vähän hukassakin ollut. Eli kaikkensa antanut.
Molemmat pojat ovat edelleen aivan best buddies, josta olen todella tyytyväinen. Kahden pallillisen uroksen kanssa kun asuu niin oletetaan, että kärhämöidään koko ajan. Onneksi ei meillä. Kaikki on sujunut toistaiseksi oikein hyvin!
Piip piip piip... Raukka äitiinsä tullut. :D
Olkkariin uusi sohva ja makkariin nojatuoli. Borzoi approves!
Täällä vihdoin. Hukka ja Bentley kävivät 5.8. osteopaatilla. Ensin oli Bentley, jotta Hukka saisi aikaa rauhoittua uudessa paikassa. Bentleyllä oli lonkkaluu vasemmalta puolelta jotenkin kallistunut eteen päin, josta on johtunut sen ulkokierteinen vasen takaliike. Joitakin jumeja lannerangan alueella ja oikea lapa jumissa. Jumeja saatiin oikein mukavasti auki. Bentley ilmoitti tapansa mukaan draamaisasti ulisemalla kun joku paikka oli kipeä. Eron huomasi heti. Vasen takaliike ei ollut enää niin ulkokierteinen ja koira liikkui muutenkin vapautuneemmin.
Hukalla oli onneksi vain pieniä jumeja. Pääasiassa vasen lapa. Selässä oli joku pieni, samoin oikeassa takasessa. Ei mitään suurempaa. Osteopaatti kehui hyvää lihaskuntoa ja luonnetta. Nyt onkin molemmille pojille tulossa selkäkuvaukset + Bentleylle sydänkuuntelu ensi keskiviikkona. Vähän kyllä jännää, toivottavasti sieltä ei löytyisi mitään. Bentleyltä täytyy myös jossain vaiheessa kuvauttaa lonkat ja kyynärät sekä tarkistaa silmät ja polvet. Kunhan opiskelija saa taas rahaa kassaan. ;)
Osteopaatilla käynnin jälkeen viikon päästä käytiin taas Hyvinkäällä kokeilemassa maastoa. Ystävällinen Bloggerin Youtubesysteemihöskä ei anna löytää videoita, joten nyt täytyy tylsästi linkittää.
Hukka - puhtaalla adrenaliinilla! Vaikka kuinka loppuisi virta kesken, niin siitä huolimatta eteen päin. Hukka vetää itsensä aina viehettä odotellessa kamalille kierroksille. Huutoa ja sinkoilua joka paikkaan. Siinä on pitelemistä!
Bentley - huomattava parannus edelliseen kertaan! Ei vielä täysin kunnossa, mutta kuitenkin. On hienoa, että sitä selvästi kiinnostaa viehe, mutta joku junttura siellä vielä vaivaa. Hierojalle jälleen! Harmillisesti video katkesi kesken kaiken. Jäi harmillisesti Bentleyn iloinen syöksyminen maalista suoraan ulos - jeee italianoja!
Hukkiksen kanssa on taas peko-treenit alkanut kesätauon jälkeen. Raunioilla oli poikkeuksellinen treeni, tunkeutumisharjoituksia. Todellisia hyvän mielen treenejä! Oli huippukivaa. Ja päätinpä, että seuraavissa treeneissä on ruokapalkka. Tällä kertaa ainakin ruoka tuntui olevan kivempi kuin lelu. Toivottavasti näin on ensi kerrallakin.
Lisäksi kesätauolta on palannut pyöräily. Vihdoinkin rupeaa olemaan tarpeeksi vilpoisaa ottaa Tunturi Elle alle ja koira hihnan päähän. Pojat menevät pyörän kanssa erikseen, yhdessä se voisi olla liian jännittävää. Kunto kohoaa niin koirilla kuin omistajallakin, joka polkee kolmesti viikossa 2x päivässä 7-10km lenkkejä. Huh hei.
Kovasti pohdin, että ilmoittaako Hukkaa joulukuun Voittajiin. Helsinki Winner on ehdoton no no, koska suomalainen tuomari. Eivät vaan osaa arvostaa pari senttiä liian suurta koiraa, vaan se on sitten ulos hylsyn kera kuin leppäkeihäs. Kokeillaan sitten joko Nordic Winneriä tai Voittajaa. Katsotaan. Bentleykin täytyisi joskus käydä näyttämässä jossakin. En tiedä raaskinko kahta koiraa joulukuulle ilmoittaa, on sen verran kallis paukku jo yhdenkin koiran kanssa.
Suunnitteilla on myös Hukan luonnetesti ensi vuodelle. Huisia, mun karvakorvani luonnetestiin! Täytyy pitää luonnetestikalenteria tiukasti silmällä.
Molemmat pojat kävi eilen maastovieheellä. Hukka kolmatta kertaa ja Bentley vieheen perässä aivan ensimmäistä kertaa. Hukkaa ei saanut mitenkään pysymään housuissaan, se tietää kyllä mitä on luvassa kun radan laidalle kurvataan. Heti kun moottorin ääni kuuluu, se menee aivan sekaisin. Neliveto päälle, äy äy äy huutoa ja emännän kämmenet kiittää. :D Hukka meni tavalliseen tapaansa, minkä heiveröisistä jaloistaan pääsi ja lopussa vieheeseen kiinni. Ihan parasta puuhaa monitoimikoiralle!
Kuva: Heli Metsla
Kuva: Heli Metsla
Benttistä tuntui aluksi muut koirat kiinnostavan enemmän kuin se itse viehe. Mietin, että mitähän tästä tulee. Mutta kyllä se perään lähti! Vieläpä ihan hyvällä draivilla! Bentley törmäsi merkkikeppiin ja juoksi niityltä kaksi kertaa ulos seurustelemaan afgaanien kanssa. Tuo jäi pohdittamaan. Huono kunto? Onhan se elämänsä ollut kotikoirana. Jumi lantioseudulla? Vieheen vetäjä kopeloi lävitse kun totesi juoksevan epäpuhtaasti. Tuntui ehjältä joten juntturaa tai vastaavaa epäillään.
Kuva: Heli Metsla
Kuva: Heli Metsla
Kuva: Heli Metsla
Joten, nyt onkin molemmille pojille varattu aika osteopaatille kolmen viikon päähän! Kerron sitten mitä käynnillä tapahtui ja sanottiin. Toivottavasti Hukalla ei ole mitään elämää suurempaa juntturaa, ja että Bentleyn epäpuhtaalle juoksulle laukalle selitys. Vaikka sitten se huono kunto. :)
