tiistai 29. marraskuuta 2011

Long time no see, long time no abc.

Pitkästä aikaa taas. Hyvä tovi on kyllä edellisestä päivityksestä ehtinyt vierähtää. Pian on joulukuu, eikä lunta näy missään! Nyt kyllä rupeisi jo riittämään jokapäiväinen tassujen peseminen ja kuivaaminen. Edelleen sitä lunta odotellessa. Tänä aamuna oli kyllä poikkeuksellisen mukava sää. Pakkasta ja hieman aurinkoa, ihana kirpakka aamu.

Eilen postissa saapui oma aikainen joululahjani. Canon EOS 1100D. Juu tiedän, kovasti kameraa lytätään ja leluksi haukutaan mutta itse olen muutamien kuvauskertojen jälkeen ollut hyvinkin tyytyväinen. Lisäksi Leican omistaja Mira lupasi myydä itselleen turhaksi jääneen objektiivin. Kuten arvata saattaa olenkin leikkinyt uudella kamerallani melkoisen ahkerasti, mallina luonnollisesti Hukka.


Ollaan me tämän hiljaiselon aikana jotain saatu aikaiseksikin. Sunnuntaina oltiin Sipoossa mätsäreissä. Ilma ei ollut kovin suotuisa, mutta onneksi mätsäri järjestettiinkin maneesissa. Odotin jotain paljon kaaoottisempaa, etenkin kun Hukka ei millään meinannut pysyä housuissaan ilmoittautumisen aikana, eikä myöskään odotellessa. Jokaisen luokse olisi ollut aivan pakko päästä. Kehässä kuitenkin Hukka oli todella hienosti! Nakit olivat pettämättömiä ja Hukka esiintyi todella hienosti. Meidän parina oli bordercollie Laku, jonka omistajan kyydillä pääsimme paikan päälle. Tuloksena oli punainen nauha. Punaisten kehässä ei enää jatkoon päästy. Punaisten kehän aikana kehän reunalta kuulin jonkun porukan ihmettelevän "Miten tuon näköinen koira on voinut saada punaisen! Kattokaa nyt sitä.". 



Viime perjantaina otimme ensimmäisen verijäljen. Se oli kyllä melko mielenkiintoinen kokemus. Hukka löysi jäljen aloituspisteen, haisteli ja mussutti veristä hiekkaa hetken. Sitten se lähti erittäin päättäväisesti jäljen loppupäähän. Täysin jäljen vierestä, nenä ei edes käynyt maassa. Löydettyään jäljen loppupäähän Hukka söi palkkana olleet lihapullat, mutusteli taas hiekkaa ja lähti ajamaan takajälkeä. Äidilleni kerrottuani meidän ensimmäisestä verijäljestä hän tokaisi, että "Siinä on jälkikoira!". Pitää antaa ensi kerralla jäljen vanhettua enemmän, vaikkapa puolesta tunnisa 45 minuuttiin. Ensimmäisellä kerralla jälki vanhettui noin vartin verran.



Tottiksessa olemme korjailleet hieman seuruun paikkaa. Hukalla on taipumusta seurata hieman kaukana ja edessä. Lihapullat ja naksutin ovatkin jo tuottaneet tulosta. :) Lisäksi ollaan pidetty tavallista enemmän luoksetuloharjoituksia, Hukalla kun ei aina tunnu niitä korvia olevan tositilanteen tullen.



Ajattelin ilmoittaa Hukan tammikuussa Lohjalla järjestettävään pentunäyttelyyn, mikäli työttömän kukkaro antaa myöten. Tai avomiehen kukkaro. ;)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti