tiistai 9. heinäkuuta 2013

Kaiken maailman juttuja.

Täällä taas pitkän tauon jälkeen. Nyt sitten riittääkin kirjoitettavaa!

 
Hukka täytti 2 vuotta 9.6.13!


Hukan kanssa peko-treenit ovat jatkuneet vanhaan tuttuun malliin kerran viikossa. Kaikki menee todella hyvin siihen asti, kunnes täytyisi irrota ilman apuja. Apuina tuuli, ääni ja näyttäytyminen ovat toimivia, mutta jos minkäänlaista apua ei ole saatavilla, Hukka ei lähde. Lähetys menee suunnilleen näin: lähetän koiran jolloin se 1) lähtee hengailemaan jonnekin aivan muualle 2) lähtee pari askelta eteen päin ja jää siihen palloilemaan tai 3) jää siihen paikkaan seisomaan ja pällistelemään ympärillensä. Tämän takia olen miettinyt, että onko sillä otettu sittenkin liian vaikeita treenejä. Itsevarmuutta se selvästi tarvitsee lisää, mutta vähän on ohjaajalla sellainen tunne, että pitäisi ottaa muutama askel taakse päin. Nyt treenit ovat heinäkuun ajan tauolla ja minä kesälomalla, joten voisimme silloin tällöin käydä päivisin ottamassa tuuliukkoja, päivisin kun tuuli tuppaa kulkemaan paremmin. Toivottavasti löytyy jonkinlainen ratkaisu. Kieltämättä harmittaa, jos kuvitellaan tilanne jossa Hukasta ei koskaan pelastuskoiraa tulisikaan. Sillä kun on muuten kaikki eväät lajia varten.

Mr. So Freakin' Handsome.
Kesäkuun puolessa välissä kävimme kasvattajan järjestämällä pentuetapaamisella! Ohjelmassa oli piksujen kanssa hengailua sekä pelto- ja metsäjälkeä, sekä hakua halukkaille. Lähdimme toverini Kiian kanssa köröttelemään Seinäjokea kohti. Matka oli pitkä mutta sitäkin nautinnollisempi, kyllä silmä lepää aakeissa laakeissa maisemissa, punaisissa pohjalaistaloissa ja seiväsaidoissa. Minun unelmani. 



Hukkanen jäljellä.

"Vitsit mä olin hyvä!!"

Leicasta tässä ei ole mitään järkeä. No onhan se ihan tyhmää kun jäljen tekijä  seisoo ihan lähettyvillä! Ei se missään Hukassa ollut!

    
Prinsessa ja Puhti

Saavuimme kasvattajalle Nurmoon puoliltapäivin jolloin piksuhengattiin pihalla. Tämän jälkeen lähdimme tallaamaan jälkeä. Jälki on minulle ehkä vähän tylsä laji siinä mielessä, että ensin tallataan puoli tuntia ja koira ajaa sen viidessä minuutissa. Verijäljen yhteydessä on tullut vähän tallottua ja joskus aikaisemminkin, mutta Hukalle en ole koskaan peltojälkeä tehnyt. Olisin tehnyt jäljestä pidemmänkin, mutta namit loppuivat kesken (namijälki nääs aloittelijalle). Hukan kanssa matkalla jäljelle se meni koko ajan nenä ilmassa. Ilmavainukoira siis selvästi. Ensimmäiset metrit menivät luonnollisesti höseltäessä, mutta sitten Hukka tajusi jutun juonen. Nameista noin 90% jäivät jäljelle mutta se nyt ei varsinaisesti ollutkaan tärkeää. Hienosti loppuun asti. 
Metsäjälkeä teki sisaruksista Petteri ja Puhti sekä emä Rica. Hukan lisäksi Leica ja Puhti kokeilivat hakua, Hukan lisäksi Leica osoitti olevansa pätevä hakuilijan alku. Loppu päivä meni piksujen kanssa seurustellessa. Yöksi menimme Petterin omistajan Jennin luokse ja seuraavana päivänä kohti kotia. Kotimatka tuntui kyllä tuskallisen pitkältä ja puuduttavalta, satoi ja festarikansaa oli runsaasti liikkeellä.

Sitten. Saanko esitellä, uuden perheenjäsenemme: Bentley!





Bentley on 2-vuotias, Hukkaa kaksi kuukautta vanhempi kodinvaihtaja. Kuten helmikuussa kirjoitin, borzoi on ollut haaveeni hyvin hyvin pitkään. Näin ilmoituksen perheolosuhteiden vuoksi  kotia etsivästä venakosta Facebookissa ja jäin ihastelemaan sitä. Ei mennyt kuin kymmenen minuuttia kun äitini linkitti saman ilmoituksen jolloin ajattelin, että hitto, miksei! Aikuinen (toivottavasti) järkevä koira. Ei kusipaskarallia, ei teini-iän perseilyjä. Sopivasti erilaiset luonteet etten usko että mitään suurempia kärhämiäkään tulee olemaan. Kävimme katsomassa "Benttiä" 2.7. ja otimme sen muutaman päivän koeajalle. Mutta ei mennyt kauaa kun ilmoitin, että kyllä tämä puikkonokka tänne jää. Pojat tulevat juttuun aivan loistavasti. Bentleyn täytyy vielä tottua siihen, että sillä on kaverina vähän äänekkäämpi tapaus. Eilen kävin pitkän lenkin päätteeksi juoksuttamassa pojat koirapuistossa ja huomasin Hukan jo hieman tajuavan, että kuinka tämmöisen ullakkohauvan kanssa leikitään. Juostaan ja kovaa! Tänään olimme monta tuntia Rajasaaren koirapuistossa. Bentley ei varmaan ole vielä täysin sisäistänyt sitä, että me olemme sen lauma, vaan tuppasi unohtumaan välillä omille teilleen. No, vinttikoira mikä vinttikoira. ;) Bentleylle täytyy vielä tehdä oma esittelysivu ja blogille on uusi otsikkokuva ja nimikin jo tiedossa.
Ensi viikolla lähdemme käymään molempien kanssa vieheellä, katsotaan millainen vietti B:ltä löytyy.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti